Neljä piikkiä takana.Päänsärky,taas.Siihen alkaa jo pikkuhiljaa tottua.Tosin se ei ole hyvää kipua,mutta senkin kanssa on vaan elettävä.Minulla koskee usein päähän,nyt tosin muutaman kuukauden ajan se on ollut vähäistä,joten olihan se odotettavissa,että isot hormonimäärät saavat pään taas jyskyttämään.
Mahassa nippailee,juilii,kuumottaa.Tuntuu myös menkkamaista jomotusta.Se on hyvä,että jotain tuntuu.Se on siis sitä hyvää kipua,siitä mä tykkään.Tulee tunne,ettei hoito mene ihan hukkaan ja hyvän asian takiahan tässä kärsitään.Heti,kun juilinta loppuu,istahdan kiireesti sohvalle ja kuulostelen,jospa juilinta kuitenkin jatkuisi.Ylensä se jatkuukin,hyvä.Näin siis mennään ensimmäiseen ultraan,toiseen ultraan,punktioon...Tämä on siis kokopäiväistä oireiden tutkintaa.Vaikka päätin,etten tässä hoidossa sitä tee.En stressaa turhaan,koska tulokseen en voi vaikuttaa.Mutta silti tutkin jokaista inahdusta ja kolotusta,sille en voi mitään.Stressitasoni ei onneksi ole noussut,sen menkkojen alkamisen pelon jälkeen ja jospa nyt pääsisinkin näin vähällä.
Huomenna ensimmäinen ultra,kivaa
Ihania uutisia sain eilen veljeni perheeltä,he ovat saaneet perheenlisäystä.Pieni Bernhardilaisvauva on muuttanut heille,reilu yksi vuotiaan Bernhardilaisneitin kaveriksi.Mä niin tykkään hukuttautua sen "isonsiskon"turkkiin ja heiluttaa sen ihania lörppöhuulia.Nyt odotan innolla,että pääsen myös tutustumaan uuteen karva vauvaan.Elämässä on niin paljon ihania asioita.
Aurinkokin lämmittää mieltä,ihanaa kun on kevät
Kommentit