Voi itkujen itku,mä en jaksa tätä älytöntä selkäkipua enää hetkeäkään.Haluaisin leikata koko selän irti Koskee yöllä, koskee päivällä, koskee istuessa, koskee seisoessa ja nukkuessa. Koskee kokoajan, vaikka "nappeja" vetelen kokoajan enemmän, kun laki sallii.

Elämä väsyttää. Elämä itkettää. Elämä on perseestä.

Soitin eilen polille, oli puhe soittaa syyskuun menkat. Hoitaja yllättikin täysin ja ehdotti, et olisin tänään mennyt ultraan ja huomenna aloittanut piikit. Ou-nou No, en suostunut. Ihan jo siksi, ettei pää ollut ajatellut ollenkaan et uusi ja viimeinen hoito alkaisi jo nyt, mutta en myöskään tuon selän takia. Ei mitään järkeä, että tämmösiin tuskiin ja sairaaseen ylilääkittyyn kroppaan ruettas kasvattelemaan vauvan alkuja. Seuraavat menkat lokakuun alussa sit soittelen taas ja katsellaan sit tilannetta uudestaan. Siinähän on toki sit syysloma viikko, jolloin poli kiinni, joten saan varmaan armonaikaa vielä parin kuukauden ajan. Ja en tiedä onko mitään järkeä edes aloittaa koko hoitoa, jos selkä on tämmösessä kunnossa. Ei varmaanka ole. Mut voihan toki selkä olla jo silloin kunnossa, en nimittäin kestä, jos joudun tämmösissä tuskissa elämään viikko tolkulla.

Eilen lääkäri antoi tuomioksi " vaikuttaa vahvasti siltä, että välilevyssä on nyt pahoja ongelmia", niimpä tietysti, se on varmasti joku saakelin selkäleikkauskin edessä. Voi kele!!! Sit se lääkäri yritti pakottaa sairaslomalle, mutta en suostunut. En yksinkertaisesti nyt voi työstä olla poissa. Ainakin huominen päivä on tehtävä vaikka sitten lattialla kontaten ja mentävä sit vaikka uudestaan lääkäriin ensi viikolla.

Miksi aina johonkin koskee? Miksi yksikään päivä ei voi olla kivuton? Millon näihin kipuihin tottuu ja niiden kanssa voi elää? Miks ei edes kamalat määrät särkylääkettä auta? Miksi, miksi, miksi???