Tasan vuosi sitten aloitin kirjoittamaan tätä blogiani, tänään on siis blogini yksi vuotis syntymäpäivätsmiley

Tähän vuoteen mahtuu todella paljon kaikenlaista, niikuin hyvin olette huomanneet. Enkä todellakaan voi sanoa, etten päivääkään vaihtaisi pois. En haluaisi elää tätä vuotta koskaan uudestaan, vaikka saimmekin kauan toivotun tuloksen aikaiseksi. Tämä vuosi oli kuitenkin yksi elämäni raskaimmista ja kamalimmista kokemuksista.

Oli paljon surua, murhetta, itkua ja kyyneleitä. Oli pettymyksiä, turhaa toivoa, vihaa ja raivoa. Oli varmasti kaikki mahdolliset tunteet laidasta laitaan. Tämä taival on ollut sellainen, etteivät haavat umpeudu kovin nopeasti, liekö koskaan. En usko, että kaikki se kipu ja tuska koskaan häviää.

Vaikka tähän vuoteen ei mahtunutkaan kuin kaksi viimeistä hoitoa, se kuvastaa silti kaikkea sitä tuskaa mitä tämä oli. Joku voisi ajatella, että mehän päästiin kuitenkin "helpolla", tai no helpolla ja helpolla, mutta siirtojahan meillä ei kaikenkaikkiaan ollut kuin kolme ja tilastotkin sanovat, että noin joka kolmas siirto onnistuusurprise Mutta helpolta tämä polku ei kyllä ole missään vaiheessa tuntunut. Eikä se tunnu siltä vieläkään. Edelleen pelkään menettäväni pienen ihmeemme lähes päivittäin. Pelkään ja mietin paljon mikä kaikki vielä voi mennä vikaan. Enkä usko, että pelko koskaan hellittää kokonaan. Ei edes sitten, kun pikkuinen on maailmassa. Tulen pelkäämään aina hänen puolestaan. Niin minä pelkään vanhempien lastenikin puolesta. Se on sitä äidinrakkautta.

Mutta ei tämä raskaus aika pelkästään pelkoa ole. Minä nautin tästä äärettömän paljon. Ihan jokaisesta hetkestä. Tämä on minun ja pienen "Pähkinäni" yhteinen matka kohti tuntematonta. Nyt tässä olemme vain me kaksi ja me tutustumme toisiimme tämän raskausajan. Tämän ajan saan pitää hänet vain itselläni. Syntymän jälkeen hän aloittaa tutustumismatkansa muihin perheenjäseniin, isäänsä ja isoveljiinsä. isovanhempiinsa ja muihin läheisiin ihmisiin. Mutta nyt olemme vain me kaksi ja minä tarvitsen juuri tätäheart
Puhun hänelle paljon, laulan kehtolauluja, silitän ja hoivaan häntä mahani läpi. Rakastan häntä niin paljon, että tekisin hänen puolestaan ihan mitä vaan.
Eläisin tämän kaiken kamaluuden vaikka sata kertaa, jos tietäisin lopputuloksen olevan juuri tämäheart