Tavaroita on pakattu kymmeniin laatikoihin ja vielä tietysti osa tavaroista on pakkaamatta. Miten ihmeessä sitä riittääkin näin paljon?
Paljon on viety myös kaatopaikalle ja annettu kirppareille. Osa myös naapureille ja kavereille. Aika haasteellista tehdä töitä pienten lasten kanssa, kun joka seinänvierusta on täynnä pahvilaatikoita

Päivääkään en vaihtaisi pois. Ei, vaihtaisin montakin päivää eletystä elämästäni, mutta en muistoistani. Ne kaikki ovat osa minua. Ne ovat tehneet minusta juuri tällaisen ihmisen, tällaisen äidin. En haluaisikaan olla mitään muuta.
Kaikki itkut, surut ja murheet saavatkin näkyä kasvoiltani. Se on sitä elettyä elämää. Nämä eletyt vuodet jätän haikeana nyt taakseni, tänne omaan vanhaan kotiini. Mutta onneksi muistojani ei kukaan voi minulta viedä.
Nyt alkaa uusien muistojen kerääminen, uudessa kodissamme.
Omaan oloon ei kuulu juurikaan muutoksia. Painoni laski kilon verran, sairastuin nimittäin inhottavaan vatsatautiin viime viikon lopulla. Onneksi se meni nopeasti ohi, eikä vielä ainakaan ole tarttunut muihin perheenjäseniin ja saimme kunnialla pidettyä lapseni synttärijuhlat

Jotain positiivistakin tuo tauti toi tullessaan. Olen nimittäin ollut nyt neljättä päivää ilman allergialääkettä

Soittelin myös neuvolaan niistä "tulehduskokeista" ( en millään muista mitä ihmeitä ne edes olivat ) ja kaikki oli kunnossa. Ei ollut siis mitään tulehdusta joka aiheuttaisi supistuksia. Hyvä juttu. En olisi halunnutkaan mitään antibioottikuureja.
Tapasin viime viikolla myös ihanan "palstaystäväni", hänen kanssaan on aina niin ihana ja helppo jutella. Kiitos sinulle Halle

Voi olla, että joudumme tuossa muuton yhteydessä olemaan hetken nettipimennossa, mutta palaan asiaan viimeistään sitten, kun netti taas toimii

Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille ihanille lukijoilleni

Kommentit