Viimeinen viikko vanhassa kodissa. Viimeiset päivät töitä muuttolaatikoiden ympäröimänä. Helpotuksen huokaus. Ja samalla niin haikeaa.

Tavaroita on pakattu kymmeniin laatikoihin ja vielä tietysti osa tavaroista on pakkaamatta. Miten ihmeessä sitä riittääkin näin paljon?
Paljon on viety myös kaatopaikalle ja annettu kirppareille. Osa myös naapureille ja kavereille. Aika haasteellista tehdä töitä pienten lasten kanssa, kun joka seinänvierusta on täynnä pahvilaatikoitasurprise Mutta yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt. Ihana on päästä omaan uuteen kotiin. Mutta silti on hirvittävän haikeaa lähteä tästä entisestä kodista. Itkettää jo ajatuskin. Tähän kotiin sisältyy niin paljon muistoja ; Sekä hyviä, että huonoja. Lapseni ovat kasvaneet tässä kodissa allekouluikäisistä taaperoista murrosikäisiksi isoiksi pojiksi. Koko tämä rankka lapsettomuuden taival on kärsitty tässä kodissa. On ollut suuria alamäkiä parisuhteessa, niin paljon surua, murhetta ja kyyneleitä, ettei oikein omakaan pää pysty niitä vieläkään käsittämään. Mutta on ollut myös paljon iloa ja onnea ; On ollut poikieni syntymäpäiviä, kaikkea ihanaa mitä uutta he ovat oppineet, kaikki mitä ollaan yhdessä koettu on äärettömän tärkeää ja ne muistot liittyvät juuri tähän kotiin.
Päivääkään en vaihtaisi pois. Ei, vaihtaisin montakin päivää eletystä elämästäni, mutta en muistoistani. Ne kaikki ovat osa minua. Ne ovat tehneet minusta juuri tällaisen ihmisen, tällaisen äidin. En haluaisikaan olla mitään muuta.
Kaikki itkut, surut ja murheet saavatkin näkyä kasvoiltani. Se on sitä elettyä elämää. Nämä eletyt vuodet jätän haikeana nyt taakseni, tänne omaan vanhaan kotiini. Mutta onneksi muistojani ei kukaan voi minulta viedä.
Nyt alkaa uusien muistojen kerääminen, uudessa kodissamme.

Omaan oloon ei kuulu juurikaan muutoksia. Painoni laski kilon verran, sairastuin nimittäin inhottavaan vatsatautiin viime viikon lopulla. Onneksi se meni nopeasti ohi, eikä vielä ainakaan ole tarttunut muihin perheenjäseniin ja saimme kunnialla pidettyä lapseni synttärijuhlatsmiley Ja eiköhän se paino sieltä kipua takaisin omiin mittoihinsa, kunhan tästä ruokahalut tasaantuu.
Jotain positiivistakin tuo tauti toi tullessaan. Olen nimittäin ollut nyt neljättä päivää ilman allergialääkettäsurprise Siis sitä joka minulla määrättiin krooniseen urtikariaan. En voinut kuvitellakaan juovani vettä ja ottavani mitään lääkkeitä tuon vatsataudin aikana, joten siinä meni pari päivää ilman sitä. Ja ilman oireita!!!! Silloin päätin, että nyt kokeilen olla ilman. Kumpa se ihottuma ei palaisi ja pääsisin tuosta lääkkeestä vihdoinkin eroon!!
Soittelin myös neuvolaan niistä "tulehduskokeista" ( en millään muista mitä ihmeitä ne edes olivat ) ja kaikki oli kunnossa. Ei ollut siis mitään tulehdusta joka aiheuttaisi supistuksia. Hyvä juttu. En olisi halunnutkaan mitään antibioottikuureja.

Tapasin viime viikolla myös ihanan "palstaystäväni", hänen kanssaan on aina niin ihana ja helppo jutella. Kiitos sinulle Halleheart Pidän täällä kovasti peukkuja...

Voi olla, että joudumme  tuossa muuton yhteydessä olemaan hetken nettipimennossa, mutta palaan asiaan viimeistään sitten, kun netti taas toimiiwink
Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille ihanille lukijoillenicool