Ihana sumuinen aamupäivä, sitä odotettua syksyn tuntua ilmassa. Niin " kirpeää " ja raikasta. Neiti on eskarissa ja hoitotyttö syöttää vauvanukkea. Kohta mennään puistoon.

Viikonloppuna sattui todella ikävä asia siskoni perheessä ja huoli on suuri edelleen. Ei sitä kyllä koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Toivottavasti kaikki kääntyisi vielä hyväksi <3

Olen ollut lähiaikoina paljon yhteyksissä hyvän ystäväni kanssa. Hänen elämänsä on nyt pahasti solmussa ja kaikki tuki on tarpeen. En voi tietenkään auttaa muuten kuin kuuntelemalla, mutta kokemuksesta tiedän, että se jo pelkästään auttaa paljon. Myös toisen hyvän ystäväni asiat ovat hieman huonolla mallilla ja olemme yrittäneet keksiä niihinkin ratkaisua. Voi heitä kumpaakin :( Myös pikkuveljeni huolestuttaa, kumpa osaisin jotenkin piristää myös häntä.

Elämä ei todellakaan aina kohtele silkkihansikkain. Jokaisella meillä on omat huolemme ja murheemme ja kai ne kuuluvat tähän elämään. Vaikka sitä usein miettii omien ongelmiensa keskellä painiskellessa, että kaikilla muilla menee hyvin ja meidän elämä on vaan yhtä tuskaa, niin kyllä niitä huolia löytyy varmaan jokaiselta. Ikävä kyllä.

Eilen illalla olin taas vertaistukiryhmässä ja toisia vanhempia kuunnellessani ajattelin useasti, että meidän asiat ovat paljon paremmin kuin heidän. Tunsin suurta surua heidän puolestaan ja tietysti mielessä kävi myös se, että onko meidänkin tuleva elämä vielä tästäkin kamalampaa. Mutta sitä en voi onneksi tietää. Täytyy vaan toivoa että me päästäisiin edes joskus " vähemmällä " ja surra sitten, jos siihen tulee aihetta.

Mukavaa syksyistä tiistaipäivää kaikille teille!