Jälleen kerran olin uuden tilanteen edessä. Poikani oli huumevieroituksessa. Keiteleen koutakodissa. Pelkäsin jokaista puhelinsoittoa. Olin varma, että lapseni ilmoittaa lopettavansa vieroituksen kesken. Puhuimme joka ilta puhelimessa, päivisin puhelimia ei saanut käyttää. Poikani oli todella tyytyväinen ja paikka oli kuulema ihan huippu. Sain ihan uudenlaista toivoa jokaisen puhelun jälkeen .

Poikien isä kävi koutakodilla useita kertoja ja aina me yhdessä sen jälkeen itkimme puhelimessa. Tällä kertaa helpotuksesta, koska lapsemme oli hoidossa .Itse kävin myös kerran siellä vierailulla ja voi sitä onnentunnetta, kun näin rakkaan esikoiseni niin hyvävointisena ❤

Vieroitus kesti 6 viikkoa. Kotiin palasi terveen näköinen nuorimies.  Painoa oli tullut lisää yli 10 kiloa ja mikä parasta, asenne oli muuttunut täysin. Lapseni jatkoi käyntejä päihdetyöntekijän luona ja osallistui netin välityksellä nimettömien narkomaanien tukiryhmiin. Aika pian hän myös lähti kuntouttavaan työkokeiluun. Kuukauden kotona olon jälkeen hän oli Koutakodilla intervallijaksolla 2 viikkoa. Huumeseulat oli oltava negatiiviset, jotta tälle jaksolle pääsi. Koutakodin kautta hän sai myös tukihenkilön, jolle pystyi soittamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa . Kesällä oli vielä yksi viikon mittainen jakso Keiteleellä. Kesällä lapseni sai myös ajokorttinsa takaisin, annettuaan yli puoli vuotta puhtaita seuloa. Hän sai myös oikean työpaikan autonkuljettajana.

Tänä päivänä rakas esikoiseni on ollut kuivilla 11 kuukautta. Hän on edelleen töissä samassa paikassa ja eilen tämä ihana nuorimies kävi laittamassa kotona ruokaa, lihapullia ja perunamuusia. Muutenkin hän on ollut suureksi avuksi minun ollessa sänkypotilaana. Nyt voin vaan toivoa ja rukoilla, että hänen elämänsä jatkuu samaan malliin. Olen niin ylpeä rakkaasta lapsestani ❤