Kylläpä on taas kulunut aikaa edellisestä kirjoituksesta. Siihen on monta syytä ja suurin on ollut se, ettei minulla ole laitetta, jolla tätä blogia päivittäisin. Edelleenkään en osaa tehdä sitä puhelimella, en saa siihen muuta kuin otsikon ja tekstille ei löydy mitään paikkaa. Koulun tietokoneella kirjoitan nyt, tätä olen yrittänyt useasti, mutta tämäkään kone ei ole antanut kirjautua blogiin. Nyt ihme ja kumma tänne pääsin, katsotaan heittääkö se minut täältä kohta pihalle.

Joulustakin on jo kulunut yli kaksi kuukautta. Aika on mennyt tosi nopeasti. Joulu oli tänä vuonna jotenkin hyvin erilainen kuin aiemmin. Tottakai samat perinteet kuuluivat jouluumme kuin muulloinkin ; Vanhempieni luona käynti aattona, hautausmaalla käynti, kotona jouluateria oman perheen kesken ja tänä vuonna syömässä oli myös yksi ystäväni ja joulupäivän ruokailu siskoni luona.  Joulu oli ihana, mutta minulle myös hyvin raskas. Vieläkään en ajattele joulua kovin lämpimillä tunteilla, vaikka aina olen rakastanut joulua yli kaiken. En tiedä olenko minä enää jouluihminen. Se jää nähtäväksi.

Alkuvuosi on myös ollut monella tapaa haastava. Yllättäin. Olen ollut paljon kipeänä, flunssassa ja ravannut vähän väliä korona testissä, tuloksen ollessa kuitenkin negatiivinen. Viimeisimmässä testissä kävin tänään. Koulu on vaatinut todella paljon. Tammikuun alussa vaihtui jakso ja tässä jaksossa on hirveästi uutta opittavaa, mm. lääkelaskut  ( jotka sain eilen kuin ihmeen kaupalla läpi ) ja järkyttävä määrä tehtäviä. Tykkään tosi paljon oppisopimuspaikastani ja koulupäivätkin on ihan ok, mutta tehtävien kanssa kyllä tulee monta epätoivoista hetkeä.

Elämä ei muutenkaan kohtele minua tällä hetkellä silkkihansikkain. Onko se joskus kohdellut? No, on minulla joskus ollut elämässä helpompiakin vaiheita. Nyt olen aivan hukassa. Kuin jossain kaivossa, jossa vesi vaan nousee, enkä pysty tekemään mitään. Hirveä tunne. Olen taas valvonut useamman yön miettien kaikkea elämääni kuuluvaa. Päivät menevät kuin jossain sumussa rämpien. Valoa ei näy missään. Tätä tämä elämäni nyt taas on ja olen isojen päätösten äärellä. Niitä päätöksiä ei kukaan voi tehdä puolestani. Tämä on minun taisteluni. Minun tuskani.