Hohhoijaa. Mitähän sitä kirjoittaisi. Jotenkin vaan pitäisi saada päätä nollattua vaikka sitten tällä kirjoittamisella. Ennen tämä oli mun henkireikä. Keino saada purettua pahaa oloa, huolia ja murheita. Nyt ei ole ollut aikaa eikä oikein mielenkiintoakaan kirjoitella. Vaikka huolia kyllä riittää. Mutta tuska sisälläni kasvaa koko ajan, joten kokeillaan nyt tätäkin konstia.

Maaliskuussa minulla oli siis se sydäninfarkti. Hengenlähtö oli ihan liian lähellä. Sairaalasta käteen jäi iso kasa lääkkeitä, erilaisia lappusia, kärsinyt sydän ja kuolemanpelko. Näiden kanssa oli nyt opeteltava elämään.

Meni vajaa pari kuukautta. Meni ihan hyvin. Lopetin tupakanpolton sinä infarkti päivänä, vaikka olin aina sanonut kaikille etten lopeta ikinä. Se oli mun juttu, vaaroista viis ja siitä mä en luopuisi ikinä. No, luovuin kuitenkin. Ainakin vähäksi aikaa :(

Eteen tuli seuraava surullinen uutinen. Uutinen, jota ei ikinä olisi  osannut edes odottaa. Syöpä. Hyvin rakkaalla ja läheisellä ihmisellä. Olin ja olen edelleen surun murtama. Tieto syövästä oli järkytys. Shokki. Esiin tulivat ihan uudenlaiset ajatukset ja tuskat. Jokainen päivä pelottaa. Jokaisena yönä asia hiipii uniini. Niihinkin vähäisiin. Toivon ja rukoilen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja syöpä saadaan nujerrettua. Toivon sydämeni pohjasta, että syöpä poistuu yhtä yllättäin mitä se tulikin :(

Ja eikun tästäkin shokkiuutisesta lähdettiin päivä kerrallaan rakentamaan uutta erilaista kesää. Neiti jäi kesälomalle. Ilmat olivat jäätävän kylmät. Minä odotin omaa lomaani, vaikka rakastan työtöni niin paljon, että voisin jättää loman pitämättä, mutta neidin takia sen kuitenkin pidän. Kunnes jälleen maailmani romahti.

Viina. Tuo saatanan ihana litku, joka on tuhonnut monta elämää, monta parisuhdetta, monta perhettä. Nyt sen vuoro on tuhota minun perheeni, parisuhteeni, koko elämäni. Mieheni on ollut ilman alkoholia 14 vuotta, niinkuin minäkin, tai siis mieheni OLI ilman alkoholia 14 vuotta, kunnes viime perjantaina omien sanojensa mukaan ilman mitään syytä oli ruennut juomaan. Se tuhosi kaiken. Ihan kaiken. Nyt haen asuntoa neitin kanssa. Jätän rakastamani kodin, kaiken sen mitä yhdessä on koettu. Koko elämäni hajosi samantien tuhansiksi sirpaleiksi. Koko elämäni...