Taas on mennyt älyttömän pitkä aika viime kirjoituksesta. Mutta pistettäköön se tämän kiireisen elämän piikkiin. Tai lähinnä kauhean koulutehtävä määrän piikkiin. Toissa iltana istuin 5 tuntia tässä koneen edessä, kun tein yhtä lakitehtävää. Eilen meni myös useampi tunti, joten ei ole oikein ollut innostustakaan olla yhtään enempää tässä koneen edessä.

Kesä meni ja syksy on tullut. Elokuu oli helteinen ja hetkessä lämpötilat putosivat syksyisiin lukemiin. No, mä rakastan syksyä, joten hyvä näin.

Tallilla on tullut vietettyä taas paljon aikaa. Ihanaa, kun vihdoin löydettiin talli, jossa meillä ja hevosilla on hyvä olla.

Neiti osti kesällä omilla rahoillaan uuden lemmikin. Afrikkalaisen kääpiösiilin, Hemulin. Se on aivan ihana touhottaja ja hyvin on neiti jaksanut sitä joka päivä hoitaa. On niin ihmeellistä katsoa illalla sohvalla telkkaria, kun sylissä tuhisee pieni piikkipallo.

Läheiseni syöpä on leikattu, Luojan kiitos <3 Nyt vaan toivotaan ja rukoillaan, että kaikki menisi  hyvin. On ollut todella pelottavaa odottaa aina seuraavaa käännettä. Sisarusten kanssa ollaan itketty, oltu huolesta sekaisin ja ollaan sitä tietysti edelleen, ja oltu toistemme tukena. Minulla on maailman ihanimmat sisarukset. Ja ihanimmat vanhemmat. Ja ihanimmat lapset. Minulla on elämässä niin paljon hyvää, että välillä pitää ihan muistutella itseäni kaikesta siitä mitä olen elämääni saanut.

Onhan minun elämässä ollut myös paljon tuskaa ja surua. Niin kuin olen täällä usein kirjoittanutkin. Taas olo on hieman alakuloinen ja ahdistava, vaikkei mitään varsinaista syytä edes ole. Tämmöisinä päivinä läheisten ja ystävien olemassa olo on äärettömän tärkeää.

Minulla on oikeastaan vaan muutama hyvä ystävä, sisarusteni lisäksi, joiden kanssa pidän yhteyttä lähes päivittäin ja joiden kanssa jaan kaikki elämäni kiemurat. Olen heistä todella kiitollinen <3

Tänään saan taas hetken nauttia maailman rakkaimman pikkumiehen, kummipoikani, seurasta, kun hänen vanhemmillaan on menoja. Rakastan tätä poikaa ylikaiken <3

Koulu etenee hyvin, tehtävät ja näytöt ovat ajantasalla ( paitsi pirulliset yhteiset aineet ) ja toiveissa olisi valmistua jo joulukuussa. Voi, miten nopeasti tämä kouluaika onkaan mennyt ja jo nyt tuntuu haikealta, että kohta tämä kaikki päättyy.

Tämmöistä tänne tänä aamuna, ehkäpä kirjpoittelen taas pian lisää...