Minähän hyppäsin vanhoilla päivilläni koulun penkille syksyllä 2021. Jätin tutun ja turvallisen perhepäivähoitajan työni, jossa olin toiminut 20 vuotta ja aloitin lähihoitajan opinnot oppisopimuksella.

Oppisopimuspaikkani oli aikuisten kehitysvammaisten tehostettu asumisyksikkö. Rakastin työtä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Opiskelua en ehkä niinkään, heh, mutta oli sekin oikeasti kivaa vaihtelua. Meillä oli ihana luokka, kaikki oikeasti aikuisia, elämää ja työntekoa nähneitä huippu tyyppejä. Ja opettajatkin mukavia.

Opintojen alkuvaiheessa mietin usein miten kukaan voi muistaa jotain lääkkeiden nimiä tai miten jotain peg-letkua käytetään ( aloittaessani en edes tiennyt mikä koko letku on ) tai miten ikinä tulen oppimaan katetroinnin, verikokeiden oton tai edes asukkaiden nimet. Mutta niin vain opintojen edetessä kaikki alkoi pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen ja tänä päivänä peg- letkun käyttö, vaihto ja ilmaus sujuu ihan leikiten, samoin asukkaiden käytössä olevien lääkkeiden nimet, käyttötarkoitus, haitat ja yhteisvaikutukset ovat  hyvin hallinna. Katetrointi ja verinäytteet sujuvat siinä missä syötöt, vaipanvaihdot, pesut, saunotukset ja haavojen hoidotkin. Kyllä se sanonta pitää paikkansa ainakin minun kohdalla, että tekemällä oppii :)

Joulukuussa 2022 sain vihdoin paperit käteen ja voin ylpeänä todeta " Minä olen lähihoitaja! )

Järjestin juhlat valmistumiseni kunniaksi. Kerrankin juhlat ihan itselleni. Paikalla olivat läheiset ystäväni ja rakkaat perheenjäseneni. Päivä oli täydellinen.

Nyt olen ollut oikeana työntekijänä valmistumisestani asti samassa paikassa ja rakastan työtäni edelleen.