maanantai, 7. tammikuu 2019

Tämä päivä

Syvä huokaus. Tästä päivästä tulee erikoinen. Viime yön unet jäivät hyvin vähiin ja edellisenä yönä olin herännyt kolmelta katsomaan nuorten leijonien mm-finaalia. Peli oli kyllä huippu jännittävä ja kultaa tuli!!! Joten en valita unien vähyyttä. Viime yönä tosin olisin toivonut nukkuvani paremmin ja kaikki ne pienet hetket, jotka unessa olin, näin kamalia painajaisia. Mutta näillä mennään.

Hoitolasten kanssa rakensimme pihalle ison Muumipapan, kerrankin oli plussakeli. Omat ajatukseni liitelivät ihan jossain muualla. Omissa pojissani. Tänään kumpikin heistä on pakannut tavaransa ja suunnannut laittamaan elämäänsä järjestykseen. Hyvin erilaisiin paikkoihin tosin. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menisi hyvin. Tänään suuntaan neitin kanssa esikoisen asunnolle kissanhoito puuhiin ja luulen, että siivousvälineillekin löytyy käyttöä.

Mukavaa viikon alkua teille!

tiistai, 1. tammikuu 2019

1.1.2019

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA TEILLE JOKAISELLE!

Tänään on ukkini syntymäpäivä. Ukki ikävä kyllä ei ole ollut sitä enää useampaan vuoteen täällä juhlimassa, mutta siitä huolimatta kuiskaan joka kerta onnittelut ukille tuonne korkeuksiin <3 Ukki oli ihana ihminen ja kaipaan häntä usein. Äitissäni on paljon samaa kuin ukissa; Viisautta, tyyneyttä, sisäistä rauhaa. Ukkini oli viisas mies, niin kuin myös äitini on <3

Ulkona on pyryttänyt hurjasti lunta ja pyryttää kokoajan lisää. Yöksi ja huomiseksi päiväksi on luvattu kovaa myrskyä, kääk. Vuosi vaihtui myös tuulisissa merkeissä ja meillä nukuttiin jo kymmeneltä. Raketteja katsoimme illalla neitin kanssa omassa pihassa ja siinäpä meidän vuoden vaihteen hienoudet olikin. Naapurin tytötkin olivat meillä koko illan :)

Huomenna alkaa myös arki, kun neiti palaa eskariin ja minä töihin. On kyllä jo kiva lopettaa lomailu, tämä päivä on tuntunut jo hirveän pitkältä ja odotan jo töiden alkua. Nyt pitääkin alkaa valmistelemaan huomista työpäivää ja lähteä kohta lumitöihin!

maanantai, 31. joulukuu 2018

Joulukuu

Tipaton tammikuu. Helvetillinen helmikuu. Murheiden maaliskuu. Hirveä huhtikuu. Tuhansien tunteiden toukokuu. Kesäkuu. Helteinen heinäkuu. Erikoinen elokuu. Syksyinen syyskuu. Likainen lokakuu. Mukava marraskuu. Joulukuu.

Siinä minun mennyt vuoteni muutamalla sanalla. Elämäni ehdottomasti raskain vuosi. Muutaman kuukauden ajan olin täysin varma, etten tule selviämään tätä vuotta loppuun. Kaikki tuntui liian raskaalta. Halusin luovuttaa. Jostakin kuitenkin ( terapiasta? ) sain kuin ihmeen kaupalla ammennettua lisää voimia jokaiseen päivään. Pääsin joka päivä ylös sängystä. Pikkuhiljaa sain myös nukuttua lääkkeiden avulla ja ajan kuluessa jo myös ilman niitä. Päiviini alkoi tulla muutakin, kuin surua, tuskaa, huolta, murhetta ja kyyneleitä. Aloin oppia elämään näiden tilanteiden kanssa ja aloin ymmärtämään, että mitään en asioille voi, vaikka kuinka haluaisin. Sain jotenkin kasattua itseni, vaikka toki huonoja päiviä on edelleen.

Olenko siis vahvempi ihminen, kuin vuoden alussa? Eikös sananlaskukin sano, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa? Hengissä minä olen, mutta en tiedä tuosta vahvuudesta. Luulen, että olen vaan jotenkin oppinut elämään näiden asioiden kanssa.

Tästä vuodesta tulen aina muistamaan ne alkuvuoden riipaisevat puhelut, jotka saivat koko elämämme hajoamaan palasiin. Muistan myös sen heinäkuisen viikon, kun olin esikoiseni tukena yhdellä elämäni raskaimmalla matkalla. Muistan monta muuta kauhun ja surun hetkeä. Muistan miten usean vuoden kestänyt mökki talonmiehenä toimiminen tuli päätökseensä. Onneksi tähän vuoteen mahtui myös niitäkin hyviä asioita ja parhaimpana niistä ehdottomasti Lantti hepan tulo elämääni. Olen saanut tuon ihanan hevosen myötä niin paljon iloa elämäni synkimpiin hetkiin, etten voi sitä edes sanoin kuvailla <3

Tänä vuonna saimme myös viettää ihanan hellekesän. Uida paljon ja nauttia pitkästä helle jaksosta. Saimme käydä kivoilla kesälomareissuilla ja nauttia kauniista syksystä. Vuosi huipentui ihanaan perheen yhteiseen jouluun <3

Toivon teille jokaiselle ja myös itselleni hyvää tulevaa vuotta 2019!

sunnuntai, 30. joulukuu 2018

Lapsien isät

Usein olen miettinyt ja kirjoittanutkin täällä, miten asiat poikieni isän kanssa ovat menneet. Muistan lukuisat kerrat, miten hän on lupauksistaan huolimatta pettänyt poikiemme luottamuksen. Muistan ne lapsen surulliset silmät, kun kauan odotettu isän lupaama asia ei olekaan toteutunut. Muistan miten monet kyyneleet olen poikien poskilta pyyhkinyt heidän petyttyä omaan isäänsä. Nyt kun pojat ovat aikuisia, en enää kuule jokaisesta kohdatusta pettymyksestä. Mutta ne jotka tulevat myös minun tietooni, tuntuvat edelleenkin pahalta. Niin minusta, kuin pojistakin. Muistan varmasti loppu elämäni sen päivän melkein 7 vuotta sitten, kun valmistauduimme esikoisen rippijuhliin. Sain kuulla jotain järkyttävää. Jotain mitä poikiemme isä oli esikoisellemme sanonut. Ne sanat rikkoivat välimme vuosiksi. Ne sanat kaikuvat vieläkin korvissani. En myöskään unohda viime puheluamme. Siitä taitaa olla jo pari kuukautta aikaa. Hän loukkasi minua sanoillaan, mutta enemmän minua satuttaa se, että hän loukkasi jälleen kerran myös rakasta lastamme. Esikoistamme. En ole viitsinyt edes ottaa häneen sen koommin mitään yhteyttä. Enkä tiedä milloin sen aika taas koittaa. Olen toki hänelle myös kiitollinen monesta asiasta. Monista viisaista sanoista. Lämpimistä halauksista kriisien keskellä. Monista poskeltani pyyhityistä kyyneleistä. Siitä, että hän on ollut tukenani elämäni pahimmilla hetkillä. Siitä, että hän on olemassa.

Jouluna sain kokea vastaavanlaisia pettymyksen tunteita myös erästä toista isää kohtaan. Näin minulle rakkaan ihmisen silmissä kyyneleet. Pelon, surun ja pettymyksen. Ja huolen. Huolen omasta isästään, vaikka eikös vanhempien tehtävä ole huolehtia lapsistaan, eikä päinvastoin? Tämä minulle rakas ihminen on siskoni tyttö. Aikuinen jo hänkin ja kahden ihanan lapsen äiti. Hän teki kaikkensa, että hänen isänsä olisi tullut tapaamaan häntä ja lapsenlapsiaan, jotka asuvat satojen kilometrien päässä ja olivat täällä joulun vietossa. Yrityksistä huolimatta isä ei tullut. Ja pettymys oli valtavan suuri :(

Myös vanhimman siskoni tytön isä on usein saanut verenpaineeni nousemaan. En voi käsittää sitä, miten nämä jotkut aikuiset ihmiset kohtelevat omia lapsiaan. Omia rakkaimpiaan. Elämänsä tärkeimpiä ihmisiä.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään yleistää tai väittää, että kaikki isät toimisivat näin. Varmasti on niitäkin isiä, jotka tekevät ja toimivat oikein ja taas niitä äitejä, jotka myös tuottavat pettymyksiä lapsilleen, Tuntuu vaan, että meidän lähipiiriin on pesiytynyt useita tämmöisiä isiä, joten oli pakko vähän purnata näin vuoden viimeisinä päivinä!

 

keskiviikko, 26. joulukuu 2018

Meidän joulu

Tapanin päivä alkaa kääntyä iltaa ja sitä myöten joulun pyhät ovat ohi. Meillä oli ihana joulu. Juuri sellainen mitä toivoinkin <3

Aattoaamuna heräsin ihanaan kinkun tuoksuun. Neiti pomppasi ylös kuuden jälkeen, mikä oli tietysti ihan odotettavissakin. Tonttu oli tuonut kuusen alle paketin, jonka neiti innolla aukaisi. Riisipuuro maistui lounaalla ja tietysti myös kinkku. Kävin neitin kanssa kahvilla vanhempieni luona, jossa tapasin myös sisaruksiani perheineen. Neitin kanssa kävimme myös hautausmaalla, niin kuin joka joulu. Neiti kyseli lähes jokaisen hautakiven kohdalla, että kuka siihen on kuollut. Pois tulomatkalla otimme esikoisen kyytiin ja kotona söimme ihania jouluruokia. Oli niin ihanaa, kun kaikki kolme lastani istuivat yhtäaikaa saman pöydän ääressä <3

Pukki saapui muorinsa kanssa ruokailun jälkeen ja pojat ja neiti jakoivat lahjat yhdessä. Minun rakkaat tonttuni <3 Kaikki olimme olleet oikein kiltisti, lahjoista päätellen ja oli sydäntä lämmittävää nähdä lapseni niin onnellisina <3 Neitin lahjapaketeista paljastui mm. Pet shop- juttuja, jättipehmolelu, vaatteita, pelejä ja paljon, paljon muuta. Pojat saivat mm. vaatteita, rahaa, lahjakortteja sekä karkkia. Itse sain toivomani ratsastustoppahousut, ihanat villasukat ja lapaset ja löytyi sieltä paketeista myös huopatossut, huivi ja neitin ostama pehmokana :)

Joulupäivänä olin taas neitin kanssa siskoni perheen luona jouluaterialla. Sieltä tullessani ajattelin hetken huilata sohvalla ja nukuin melkein kolme tuntia! Joulupäivän ilta menikin sitten tallilla ja kyllä ratsastus on maailman ihaninta puuhaa ja varsinkin näin talvella <3

Tänään, Tapanin päivänä, en ole tehnyt juuri mitään. Olen tietysti pelannut neitin kanssa ja tehnyt normaalit kotihommat, mutta suurimmaksi osaksi olen vaan loikoillut sohvalla. Ihana laiska päivä. Huomenna sitten tulevatkin tukipojat ja ovat maanantaihin asti.

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana joulu <3

 

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista