sunnuntai, 20. elokuu 2017

Kesäinen viikonloppu

Taas on viikonloppu ohi, päivät menee ihan hirveällä vauhdilla. Kaikki neljä tukilasta viettivät kesäistä viikonloppua luonamme. Kävimme mökillä, muksut uivat, minä en enää uskaltanut tai oikeastaan en jaksanut vaihtaa uikkareita, joten jätin uinnin väliin :) Kävimme myös ongella, se on yksi lempi puuhistamme. Saalis jäi laihaksi jälleen kerran, mutta mukavaa oli silti. Kävimme myös hoitopoikani syntymäpäivillä ja juhlimme yhden tukilapsemme syntymäpäivää täällä meillä. Pelasimme krokettia, yllättäin, sekä muuten vaan nautimme vielä niin kesäisen lämpöisistä päivistä. Lasten kanssa touhutessa on ihanaa, kun on lämmin ja ulos pääsee joka välissä, mutta silti minä jo odotan syksyä. Pimeitä iltoja, kynttilän valoa. No, pian se syksy on täällä.

Tänään kävimme neitin kanssa vanhempieni luona katsomassa heidän ihanaa pientä kissa vauvaa ja kyllä oli muuten suloinen <3

Tänään ei ahdista yhtään, että huomenna on maanantai, nimittäin olen vapaalla ja vasta torstaina soi kello :)

maanantai, 14. elokuu 2017

Piste.

Olen ollut hyvin mietteliäs koko päivän. Vähän kuin tulisilla hiilillä. Olen miettinyt elämääni laidasta laitaan. Kaikkia hyviä hetkiä ja myös niitä huonoja. Olen miettinyt kaikkea mahdollista. Odotin koko päivän puhelimen soivan ja iltapäivällä se vihdoinkin soi.

Ja nyt haluan sanoa myös teille rakkaat ystävät, kaverit ja kylänmiehet, jotka blogiani luette, perheeni siitä tunnistatte tai muuten vain tiedätte kuka olen, että asia johon joku ystävä tai vihamies tuntee pakottavaa tarvetta aika ajoin puuttua, on nyt loppuun käsitelty. Siihen asiaan ei enää tulla puuttumaan miltään taholta. Joten huolenne ( tai kiusantekonne ) on jatkossakin turhaa.

Kiitos välittämisestä, mutta jatkossa pidän kyllä itse huolta omista asioistani. PISTE.

sunnuntai, 13. elokuu 2017

Viikonloppu

Pitkästä aikaa sain viettää vapaata viikonloppua. Viimeksi juhannus viikonloppuna meillä ei ole ollut vieraita lapsia. Odotin näitä vapaita ihan hirveästi. Loppuviikon lannistavat uutiset melkein pilasivat fiilikseni, mutta perjantaina päätin nauttia täysillä näistä vapaa päivistä ja heittää huolet ja murheet nurkkaan. Murehtia ennättää taas huomenna. Olen nykyään jo aika hyvä siinä, että pystyn myös nauttimaan elämästä sellaisina päivinä, kun en näille huolille ja murheille mitään mahda. Kai se on taito sekin. Yöt ovatkin sitten ihan toinen juttu, silloin ne murheet yleensä pitävät minut hereillä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin lähes 9 tuntia, liekö ikinä nukkunut niin pitkiä unia. Päiväkin meni sohvalla vähän väliä torkahdellessa, vissiin vähän univelkaa. Neitillä oli perjantai-iltana ja lauantaina kuumetta, joten hänkin köllötteli mielellään sohvalla vieressäni. Perjantaina töitteni jälkeen olimme ratsastamassa, neiti oli koko reissun hyvin hiljainen ja vaisu, kysyinkin monta kertaa eikö hän enää haluakaan ratsastaa, mutta vastaus oli aina, että kyllä haluaa. Kotiin ajellessamme kokeilin hänen otsaansa ja syy hiljaisuuteen löytyi sitten siitä. Lauantai-iltana kävimme kuitenkin juhlimassa sukumme pienimmän 1- vuotissyntymäpäiviä. Ihanat olivat juhlat ja sankari niin mahdottoman suloinen <3  Viime yö sitten menikin taas ihan toisella tavalla. Tuntuu etten juuri silmiäni ummistanut. Huokaus. Aamulla kuitenkin olin yllättävän virkeä, paistoin ison kasan lihapullia ja kävimme päivällä myös kiertelemässä lähikaupungin kirppareita. Ihanaa vaihtelua kotona oloon ja tein aika kivoja löytöjäkin. Nyt koneessa pyörii esikoisen pyykit, äsken juuri sain hänet ruokapöytäämme, nuorempi poikani on kavereidensa luona ja huomenna alkaisi jälleen arkinen pakerrus koulun penkillä. Kohta on vielä imuroitava, laitettava ne pyykit kuivumaan ja aion kyllä vielä jutella pitkän puhelun hyvän ystäväni kanssa puhelimessa ennen saunaa ja nukkumaanmenoa. Tällaisista touhuista koostui minun vapaa päiväni ja huomenna arki jatkuu.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa teille <3

torstai, 10. elokuu 2017

Etkö unta saa?

Tämän biisin olen kirjoittanut täällä ennenkin. Tämä vaan on niin hyvä. Tämä kuvaa liiankin hyvin tämän hetkisiä fiiliksiäni. En taas tiedä itkisinkö, nauraisinko vai antaisinko vaan asian olla. No, en osaa olla puuttumatta lasteni asioihin, vaikka mitään en tässäkään tilanteessa juuri voi tehdä. Tieto lisää tuskaa ja epätietoisuus tekee elämästä helvetin. Tuttu sananlasku minun elämässäni. Voinko enää luottaa ystäviini ja läheisiini? En tiedä. Mietin sitä ensi yönä.

Etkö unta saa? Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa.
Sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa.

Etkö unta saa? Yksinäisyys, kun soittaa sydämmessä pirunviuluaan
ja luurangot, kun kaapissa äityy kolistelemaan.
Mä tahdoin karkoittaa ne pois olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan.

kertosäe:
Mut siihen yksin pysty en,
vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.

Ja yö kun aamuun liukenee.
Vierellä sun,
ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Etkö unta saa? Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen
eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa.
Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummitelemaan.

kertosäe

Mut siihen yksin pysty en,
vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.

Ja yö kun aamuun liukenee.
Vierellä sun,
ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Vierelläsi sun
Mä siihen rauhoitun
Vierelläsi sun
on turvapaikka mun.

 

tiistai, 8. elokuu 2017

Aikamoinen arkeen paluu

Reilu viikko sitten palasin kesälomalta töihin ja voin kyllä sanoa, että ei ole ollut ihan helpoin viikko. Ryhmässäni tosiaan aloitti pieni vauva, eskarilaisen sijaan ja vaikka hyvin meillä on mennytkin, niin kyllä vauvan hoito vaan on yllättävän raskasta. Polvet huutaa armoa lattialla leikkimisen takia, niskat ja hartiat ihan jumissa. Eilen illalla piti jo rueta käyttämään kipugeeliä, että pääsen edes lattialta ylös itkemättä. Polvet ovat olleet minulla tosi huonossa kunnossa teini-iässä sattuneen hevos hurjastelun jäljiltä aina. Niitä on leikattu ja tähystetty ja koskaan ne eivät ole tykänneet lattia leikeistä. Nyt kuitenkin suurin osa päivästäni kuluu lattialla rymytessä tuon pienen ihmisen kanssa, joten ei auta kuin kärsiä.

Heti loman alkuun tulivat myös tukilapset ja lähtivät eilen. Viettivät luonamme siis melkein viikon. Vaikka he ovatkin lähes osa perhettämme, kyllähän he vaan vaativat enemmän kuin oman neitin kanssa oleminen. Kävimme yhtenä iltana ratsastamassa, muuten puuhailimme omalla pihalla, leikkipuistoissa, vierailimme vanhempieni luona ja valmistelimme neitin synttärijuhlia. Päivät olin kuitenkin töissä, joten illat oli aikaa vain heille. Yhtenä iltana siivosimme ja pakastimme  talven mansikat. Ihania pikku apulaisia. Viikonloppu meni mökki talonmiehenä, sekä siivotessa, leipoessa ja neitin synttärikahveja keitellessä. Maanantai aamuna olin ihan kuuhean väsynyt. Eilen kun tukilapset lähtivät kotiinsa ja työpäiväni päättyi, lähdimme neitin kanssa pelastamaan esikoistani tienvarresta. Autosta oli loppunut bensa ja myös virrat olivat vähissä. Vein hänelle bensaa kanisterissa ja TYÖNSIN autoa kipeät polvet tuskaisena pitkän matkaa, että poikani sai sen käyntiin. Se oli jotenkin niin koomista, etten enää osannut kuin nauraa. Tänään olisi sitten työpäivän jälkeen verhojen silitystä ja ikkunaan laittoa, esikoisen uuteen asuntoon siis. Kotonakin pitäisi silittää, siivota se vaatekomero, joka jäi lomalla siivoamatta ja olisihan sitä paljon muutakin. Voi kun saisi yhden illan työpäivän jälkeen vaan maata sohvalla tekemättä yhtään mitään. Mutta se taitaa olla turha toive.

hyvää alkanutta viikkoa teille!

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista