tiistai, 23. helmikuu 2021

Sitä sun tätä

Viikot vierii ja jopa kuukaudetkin, enkä meinaa mukana pysyä 😁

Ulkona paukkuu kolmenkymmenen asteen pakkanen. Tämä talvi onkin ollut ihan oikea talvi, pakkasineen ja lumineen. Neiti on hiihtänyt, luistellut ja laskenut mäkeä ihan urakalla. Tallilla vedimme jopa pulkkaa Petterin kärryjen perässä ja hauskaa oli.

Muuten talvi on mennyt hieman alavireisissä tunnelmissa. Tallilla on paljon ongelmia,  lähinnä seläntakana puhumista, joka vaikuttaa tietysti ilmapiiriin. Myös heppa, jolla olen nyt ratsastanut muutaman kuukauden,  lähteekin yllättäen pois meidän tallilta. No, onneksi nämä on kuitenkin sellaisia pettymyksiä,  joista pääsee yli. Tukiperheasiatkin muuttuivat tässä alkuvuodesta ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea eteen tulee.

Vähän aikaa sitten luin pitkästä aikaa kirja, Vilja Eerikan elämästä. Kyllä oli surullista luettavaa, mutta ehdottomasti suosittelen lukemaan. Kaikkien lasten parissa työskentelevien olisi ainakin hyvä lukea se ❤ Nyt olen lukemassa äitini kirjoittamaa kirjaa, Onni on tässä.  Ja ehdottomasti suosittelen myös tämän lukemista ❤

Montakohan päivää olen yrittänyt saada tämän tekstin valmiiksi. Ei taida viikko riittää. 

Pakkaskelit jatkuvat edelleen,  tosin nyt mittari näyttää " vaan " -18 astetta, mutta viima on ihan järkyttävän kova. Voi kun tulisi jo kevät.

Heppani lähti pari päivää sitten takaisin omaan kotiinsa. Jotenkin tuli tosi tyhjä olo. Toivottavasti löydän pian uuden ratsastuskaverin ja onneksi on kuitenkin Petteri ❤ 

Mukavaa talven jatkoa kaikille 💖

sunnuntai, 10. tammikuu 2021

Eksyksissä

Joulu meni ja vuosikin vaihtui ja saatiin vihdoinkin myös lunta ja pakkasta 😁

Joulua vietimme siis ihan vaan kotona. Pojat tulivat syömään, yhdessä avattiin lahjoja. Neitin kanssa kävimme hautausmaalla. Joulupäivä meni yöpuvussa 😍 Joulu oli ihana, vaikkakin erilainen, koska emme nähneet vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Mutta tätähän tämä elämä nyt on. Kiitos Koronan.

Vuosi vaihtui niinkuin aina ennenkin. Tukilasten ja neitin kanssa ulkona raketteja katsellen ja nukkumaan ennen kello kymmentä.

Alkuvuosi on mennyt jotenkin alavireisissä tunnelmissa. Tuntuu, kuin olisin eksyksissä. Eksyksissä elämäni kanssa. Työnteko ei kiinnosta yhtään. Jotenkin tämä oma alani on alkanut ahdistamaan. Haluaisin tehdä jotain muuta työtä. Mutta mitä? Kaverini ehdotti, että alkaisin suloiseksi myrkynkeittäjäksi 😃 Olisikohan sellaista ammattia olemassa. Mikään muukaan ei kiinnosta. Haluaisin vaan nukkua. 

Muutenkin vähän kaikki tökkii. Elämä yleensä . Mietin tosi paljon mitä elämältäni haluaisin. En osaa vastata edes siihen.

Pojilla menee yllättävän hyvin. Esikoiseni on ollut nyt viikon kuntoutus jaksolla Koutakodilla ja toinen viikko on vielä edessä. Tämä on siis se sama paikka, jossa hän pari vuotta sitten sai elämänsä takaisin raiteilleen. Näitä kuntoutus jaksoja on muutama vuodessa ja näihin pääsyyn vaaditaan säännölliset ja puhtaat huumeseulat. Olen tosi onnellinen esikoiseni pärjäämisestä ❤

Nuorempi poikani käy edelleen ammattikoulua ja aikoo tällä kertaa suorittaa sen loppuun.  Olen niin onnellinen myös hänen pärjäämisestä tässä maailmassa ❤

Neiti käy toista luokkaa ja hoitaa kouluasiansa todella hyvin. Kavereita on paljon ja murheet pieniä. Olen tosin päivä päivältä yhä varmempi,  että hänellä on jonkinlaista aistiyliherkkyyttä. Viimeinen vuosi on mennyt taistellessa SUKKIEN kanssa, kun joku sauma tai lanka tuntuu pahalta. Kaikki sukat muuttuu pesukoneessa kamalan tuntuisiksi ja tämä aamu tuskasteltiin sitten luistimien kanssa. Koska nehän tuntuu ihan järkyttävän pahalta ja varsinkin sukkien kanssa, puhumattakaan, että ilman sukkia pitäisi olla. Minun rakas pieni tuittupää ❤

Toivottavasti tämä oma olokin tästä vielä kohenee, ei ole kivaa olla näin pahasti eksyksissä...

lauantai, 19. joulukuu 2020

Tule joulu kultainen

Jouluun on enää 5 yötä. Ihanaa 😍 Minulla alkoi jo joululoma, neiti aloittaa omansa vasta tiistaina. Joulun aika on niin ihanaa. Tämä joulu tosin on hyvin erilainen, kuin aiemmat joulut. Tänä jouluna ei kokoonnuta vanhempieni luo joulukahville, eikä syödä joulupäivän ateriaa siskoni luona. Hemmetin korona 😣 Mutta näillä mennään ja toivottavasti ensi vuonna saamme taas juhlia yhdessä.

Kävin tosiaan ( ajat sitten ) siellä lääkärissä ja lantion kuvauksissa ja sain ihan hyviä uutisia.  Murtumat olivat lähteneet luutumaan ihan hyvin, tosin isoin murtumista oli vielä paljon muita jäljessä ja murtumalinja selvästi nähtävissä,  mutta pitäisi parantua ajan kanssa.

Pari päivää sitten käytimme nuoremman poikani kissaa eläinlääkärissä. Kävin hakemassa kissan kyytiin ja pihalta poistuessani

pieni lapsi juoksi suoraan autoni eteen ☹ Mutta kuin ihmeen kaupalla sain auton pysähtymään. Tässä tilanteessa oli kyllä suojelusenkeli mukana ❤ En saa tapahtumaa mielestäni, vaan mietin koko ajan mitä siinä olisi voinut käydä 😢

Elämä voi olla niin pienestä kiinni. Rakastakaa täysillä jokaisena päivänä. Pitäkää hyvää huolta kaikista tärkeistä ihmisistä. Ja nauttikaa tulevasta joulusta ❤

sunnuntai, 22. marraskuu 2020

Odottavan aika on pitkä

Kävin keskiviikkona siellä lantion kuvauksissa. Siitä asti olen odottanut lääkärin soittoa. Käyn vähän väliä katsomassa oma kannasta, olisiko sinne jo tullut uutta tekstiä, koska eihän lääkäri viikonloppuna soita. Eikä kyllä varmasti laita tekstiä oma kantaankaan 😁 Tämä odottavan aika vaan on niin hirveän pitkä.  Tästä lääkärin soitosta riippuu hirveän paljon. Toivottavasti huomenna olen jo viisaampi. 

Pari päivää sitten kuulin ihania ja yllättäviä uutisia ❤ Ja tässä asiassa ei kyllä voi sanoa, että odottavan aika on pitkä 😍🤔

 

tiistai, 17. marraskuu 2020

Marraskuu

Tämä kuukausi on ollut yllättävän vaikea. Muutama päivä sitten sain ihan hirveät itkupotkuraivarit.  Tuntui, että kaikki asiat menee pieleen.  Huusin ja raivosin varmaan koko vuoden edestä ja sen jälkeen oli tosi paha mieli ☹ Onneksi raivo ja paha mieli haihtuivat seuraavaan päivään mennessä.  Silloin sainkin taas ihania uutisia heppa asioihin liittyen ❤

Tämä päivä on taas ollut raskas. En kestä jos elämä taas muuttuu pahemmaksi. Vielä en kuitenkaan vaivu synkkyyteen. Luotan vielä siihen, että asiat järjestyvät. Niiden on pakko järjestyä ☹

Huomenna selviää myös vuosi sitten murtuneen lantioni nykytila. Kipuja on ollut yllättävän paljon, ratsastusta en ole voinut harrastaa kesän jälkeen. Fysioterapiassa olen nyt käynyt kuukauden ajan ja kyllä siitä on jotain apua ollutkin. Silti pelkään huomista. Lantio on viimeksi kuvattu maaliskuussa ja mikäli kaikki ei kuvissa olekaan kunnossa, joudun luopumaan suuresta unelmastani, jonka toteutuminen on kiinni enää tästä lantiosta. Huomisella lääkärikäynnillä on siis paljon pelissä 😲

Korona jyllää taas liiankin lähellä.  Tartuntoja on kotipaikkakunnallanikin jo useita. Moni läheiseni on altistunut ja ollut karanteenissa. Tulokset onneksi kuitenkin negatiivisia. Tänään kävin vanhempieni luona. Maski päässä 🤤 Tosin olin menossa neitin koululle arviointikeskusteluun,  jossa maski oli pakollinen.  Keskustelu meni hyvin ja neitin koulunkäynti on oikein hyvällä mallilla. 

Kohta on joulu. Viiden viikon päästä. Ihanaa, minä rakastan joulun aikaa ❤ Vaikka korona tosin uhkaa sotkea monet jouluperinteet. 

Nyt lähden käymään esikoiseni luona. Jatkamaan tänään saamieni huonojen uutisten selvittelyä ☹ Pitäkää peukkuja, että kaikki kääntyy vielä parhain päin ❤

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista