lauantai, 4. huhtikuu 2020

Tohtorin terveiset

Viimeisen viikon aikana tuli käytyä lantion kuvauksissa,  ortopedilla ja työkykyarvioinnissa.  Kuvat näyttivät nyt jo ihan hyvältä.  Luutumista oli tapahtunut ja paraneminen etenee toivotusti. Onneksi.

Työkykyarvioinnissa lääkäri katsoi etten vielä pysty lastenhoitotyötä tekemään ja samaa mieltä olen itsekin. Sairasloma jatkuu toukokuun puoleen väliin. Ehkä sitä jo sitten kesäkuun alussa pystyy töihin, kun sairasloma ja talvilomat on pidetty 😀

Ortopedi sanoi, että saan kuitenkin alkaa elämään ja tekemään ( kivun sallimissa rajoissa ) kaikkea normaali elämään kuuluvaa. Eikös se tarkoita sitä,  että saan taas kiivetä hevosen selkään 😉

keskiviikko, 1. huhtikuu 2020

Nallet ikkunassa

Korona rajoitukset jatkuivat kuukaudella. Koulut pysyvät kiinni varmasti syksyyn asti. Kotiopetus siis jatkuu. Plääh.

Korona ahdistaa, ärsyttää ja pelottaa. Ei pitäisi lukea eikä katsoa mitään uutisia. Silloin on helpompi olla. Tieto lisää tuskaa. Tiedetään.

Ulkona satoi viime yönä lunta. Maa on ihan valkoinen.

Ulkona liikkuessa ihmisten ikkunoissa voi nähdä erilaisia pehmonalleja. Myös meidän ikkunassa. Näitä nalleja ulkona liikkuvat lapset ja miksipä ei aikuisetkin, voivat katsella. Tämäkin liittyy koronaan. Kaikki liittyy koronaan.  Muuta elämää ei enää ole 😢

sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Raivostuttava elämä

Tämä aamu ei ole lähtenyt yhtään hyvin käyntiin.  Kellonsiirto ärsyttää. Kotona vönöttäminen ärsyttää. Neitin kanssa 24/7 oleminen ärsyttää . Korona ärsyttää. 

Miksi tämä elämä meni tämmöiseksi? Miksi tuo hemmetin korona tuli ja pilasi kaiken?

Ymmärrän kyllä,  että nyt vaan on elettävä näin. Kotona neljän seinän sisällä. Ketään tapaamatta, mutta silti tämä kaikki ärsyttää ihan hirveästi.

Mutta ei auta, kun jatkaa kärvistelyä.  Ehkä tämä joskus vielä muuttuu paremmaksi. Ehkä jo ensi vuonna 😨

sunnuntai, 22. maaliskuu 2020

Menettämisen pelko

Tulin äidiksi vähän alle 23 vuotta sitten. Silloin elämääni astui myös ikävä vieras. Menettämisen pelko. Mitä vanhemmaksi lapseni kasvoivat, sitä suurempi pelko oli. Enhän pystynyt suojelemaan heitä enää koko ajan heidän oman reviirinsä laajetessa. Pelkäsin onnettomuuksia. Usein poikien ollessa ulkona kavereidensa kanssa, kuvittelin ovikellon soivan ja poliisin tuovan huonoja uutisia. Teini-ikä mopoineen oli pahinta aikaa. Olin varma,  että jotain kamalaa sattuu. Olihan kyseessä kaksi hyvinkin vauhdikasta poikaa. Paljon sattuikin, mutta ei onneksi sitä pahinta.

Huumemaailma toi pelkooni ihan uudet ulottuvuudet. Jotain sellaista, mitä ei voi kukaan muu ymmärtää, kuin samassa tilanteessa elävä. Se oli kauheaa aikaa. Usein vieläkin mietin miten selvisin siitä ajasta suurin piirtein järjissäni. Ehkä siksi, ettei ollut vaihtoehtoja.

Nyt tuo menettämisen pelko on laajentunut. Pelkään edelleen lasteni puolesta, mutta myös vanhempieni, sisarusteni, ystävieni ja itseni. Pelkään kaikkien tuttujen ja tuntemattomien puolesta. Pelkään tätä nykyistä maailmaa. Pelkään sinua korona ☹

lauantai, 21. maaliskuu 2020

Hohhoijaa

Päivät kuluu matelemalla. Neitillä on virtaa kuin vähän isommassakin kylässä. Lautapelien pelaaminen tulee jo korvista ulos. Pää leviää tämän vönöttämisen takia. Ja silti on vaan jatkettava. Jokainen koronan kestoa käsittelevä uutinen masentaa. Ainakin 188 päivää.  Puoli vuotta. Jopa vuosia. Ei helvetti!

Oma olo ei ole pahentunut, mutta ei se ole normaalikaan. Ärsyttää kun Suomessa ei testata kaikkia, joilla koronan oireita on. Minusta se on väärin.

Tekisi mieli lähteä lenkille. No, sitä ei vielä ole kielletty,  mutta lantio ei ole vielä siinä kunnossa, että pääsisin lenkkeilemään.

Tänään ärsyttää kaikki. Jospa huomenna olisi parempi päivä 😨

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista