keskiviikko, 19. syyskuu 2018

96 yötä jouluun

Kauhean kiireinen viikko takana. Monesti olen yrittänyt päästä kirjoittelemaan, mutta ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Toissa viikonloppuiset esikoisen aiheuttamat sydämentykytykset vaihtuivat äärettömään väsymykseen ja myös suunnattomaan vihaan ja raivoon. Olen äärettömän pettynyt poikien isään, mikä ei tietenkään ole mitään uutta. Vaikka hänestä on monessa asiassa ollut myös suunnattomasti apua, niin jälleen kerran sain huomata, että kyllä minä ihan yksin näiden asioiden kanssa olen. Mutta se siitä, asiat ei vatvomalla muuksi muutu.

Syksy on vihdoinkin tullut. Illat ovat ihanan hämäriä. Aamut kirpeän raikkaita. Ensimmäiset kynttilät ovat palaneet niin pihalyhdyissä, kuin kotona sisälläkin. Ihanaa <3 Tänään leivoimme neitin kanssa ensimmäistä kertaa pipareita ja kotona leijuu huumaava joulun tuoksu <3 Onneksi jouluun on kuitenkin vielä pitkä aika, koska syksy ja joulun odotus ovat vuoden parasta aikaa. En tiedä millainen joulustamme tänä vuonna tulee, mutta en jaksa miettiä sitäkään etukäteen. Nyt eletään tässä hetkessä.

Eilen illalla kävimme äitini kanssa elokuvissa. Käytiin katsomassa Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja ja oli kyllä tosi hyvä! Muuten päivät rullaavat eteenpäin omalla painollaan uusiin hoitolapsiin tutustuen. Nyt täytyy taas joutua illan työpalaveriin ja sen jälkeen saapuvat luoksemme vielä yhden hoitolapsen perhe tutustumiskäynnille.

Ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille!

lauantai, 8. syyskuu 2018

Lauantaiaamun sydämentykytyksiä

Heräsin aamulla aikaisin ja tarkoituksena oli käväistä pikaisesti vessassa ja jatkaa unia. Vilkaisin tavoistani poiketen puhelintani ja huomasin ystävältäni tulleen viestin. Virhe. Eipä taas tarvinnut ajatellakaan jatkavansa unia. Luin viestin moneen kertaan ja tietysti vastasin siihen. Odotin sydän satasta hakaten vastausta. Laitoin uuden viestin. Vähän ajan päästä ystäväni soitti. Mutta hänellä ei ollut asiasta mitään uutta kerrottavaa.

Herätin lapset ( neitin ja tukipojat ) aamupalalle ja otin vastaan pariksi tunniksi hoitoon tulleet naapurin tytöt. Ystäväni mies soitti ja kertoi illan tapahtumista tietäen niistä hyvin vähän. Soitin toiselle ystävälleni, joka oli ollut yöllä paikalla. Ei hän vastannut puhelimeen, tietenkään. Kukapa sitä nyt edes valvoisi aamulla tähän aikaan baarireissun jälkeen. Laitoin poikien isälle viestin. Nyt en voi kuin odottaa. Sydän tykyttää melkein ulos rinnasta. Pelottaa. Kauhistuttaa. Itkettää. Enkä voi muuta kuin odottaa, että saan asiasta lisä tietoa joltakin semmoiselta, joka asiasta jotain tietää...

Klo 8.45...Monta puhelua poikien isän kanssa takana. ONNEKSI HÄN ON OLEMASSA!!! Esikoisemme oli laittanut yöllä isälleen viestin. En ymmärrä yhtään mitä tässä on tapahtunut. Tai mitä tässä nyt tapahtuu. Just sain esikoisen puhelimella kiinni. Olin jo varma, ettei hän ole enää elossakaan :( Poikien isä lähtee ajamaan Oulusta tänne, vaikka matkaa on yli 300 kilometriä. Tämä asia selvitetään nyt perinpohjin. Näin hyvin meillä siis menee tänä kauniina syksyisenä lauantai aamuna :(

perjantai, 7. syyskuu 2018

Hohhoijaa

Kyllä ei taas tiedä itkisikö vai nauraisiko. Tai no tiedän ja mieluummin kuitenkin nauran tässä tilanteessa. Ihan tarpeeksi olen kyseisen aiheen kanssa jo itkenyt. 

Eihän näissä meidän asioissa tietenkään oikeasti ole mitään nauramista, päinvastoin, mutta aina ei jaksa itkeäkään. Meidän elämään halutaan aina aika ajoin puuttua ja mikäli kyseessä on oikea huoli meistä, niin asia on ihan ymmärrettävää, mutta jos takana on jotain muuta, niin voin kertoa, että kaikki asiamme ovat jo hoidettavana. Mitään asioita ei olla lakaistu maton alle, vaan jokainen kivi tässä on käännettävä. Mutta me pärjäämme ilman kenenkään ulkopuolisen asioihin puuttumista.

Jos jollekin tuli aikaisemmista päivityksistäni, joissa kerroin että voin paremmin ja uskon, että asiat selviävät, sellainen kuva, että meidän elämästä olisivat huolet poistuneet, niin näin ei missään nimessä ole. Ihan samoja ongelmia täällä pyöritellään edelleen, mutta kai me vaan ollaan opittu elämään niiden kanssa. 

Jatkossa hoidamme mieluiten omat asiamme ja ongelmamme ihan itse ja tietysti ammatti-ihmisten tukemana.

Hyvää viikonloppua!

torstai, 6. syyskuu 2018

Lasten pahaolo

On tullut mietittyä viime aikoina tosi paljon lasten pahaa oloa. Lehdistä saa jatkuvasti lukea kauheita tarinoita mm. koulukiusaamisesta ja miten suuri määrä lapsista / nuorista kärsii esim. masennuksesta. Surullista luettavaa. Olemme yhden ystäväni kanssa pohtineet paljon yhteisen tuttumme lapsia ja tiedän etteivät lasten asiat siinä perheessä ole parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämän perheen kohdalla syynä on äidin kenties välinpitämättömyys, tai mikä lie halu elää omaa elämäänsä, niin että lapset ja heidän tarpeensa jäävät toiselle sijalle. Todella surullista, koska lapset eivät kuitenkaan voi valita vanhempiaan :( Myös tukilasten tilanne huolettaa minua suuresti.

Aina lasten pahaolo ei kuitenkaan johdu vanhemmista tai heidän tekemisistään. Lapsi voi voida huonosti monestakin syystä ja aina se on yhtä surullista.

Viikonloppuna luonamme kävi neitin kummisetä ja puhuimme paljon kyseisestä aiheesta. Hän elää hyvin raskasta vaihetta oman teinityttönsä kanssa ja hänen tuskansa, pelkonsa ja huolensa oli sydäntäraastavaa. Tuli mieleen oma nuoruus, kun perheessäni elettiin samanlaisia aikoja. Kyllä ne ajat ovat olleet vanhemmilleni kauhean raskaita ja voin vain ihmetellä miten he selvisivät siitä kaikesta järjissään. 

Tämä aihe on sellainen, joka aika ajoin varmasti puhuttaa ja mietityttää meistä useita. Lasten pahaolo ei varmasti koskaan katoa maailmasta, mutta tehdäänhän jokainen parhaamme, että mahdollisimman monella lapsella olisi hyvä olla <3

perjantai, 31. elokuu 2018

Erikoinen elokuu

Elokuun viimeisen päivän ilta. Ulkona edelleen kesäisen lämmintä. Missä se syksy oikein viipyy?

Tämä elokuu on ollut jotenkin outo ja erikoinen. Oma mieli on levännyt ihan ihmeellisellä tavalla, vaikka huolet ja murheet ovatkin läsnä edelleen. Olen osannut suhtautua asioihin jotenkin paljon fiksummin, kuin ennen. Olen päässyt sellaiseen tilaan, että osaan uskoa ja luottaa, että asiat järjestyvät jotenkin ja minä en voi yksinkertaisesti vaikuttaa kaikkien asioiden kulkuun. En, vaikka kuinka sitä haluaisin ja olen nyt hyväksynyt sen. Minun on paljon helpompi olla.

Tähän kuukauteen mahtui neitin synttärit ja eskarin aloitus. Mökkihommien loppuminen. Kolmenkin eri ystäväni hankalien asioiden selvittelyä. Yhden pitkäaikaisen hoitotytön hoitosuhteen päättyminen. Siskoni perheen suuri huoli ja suru, joka taas tänään sai lisää pelon aiheita. Tähän kuukauteen mahtui esikoisen aiheuttamaa huolta, samoin nuoremman poikani. Tähän kuukauteen mahtui mahtavia valmennushetkiä hepan kanssa ja myös neiti on päässyt ratsastuksessa ison harppauksen eteenpäin. Myös kauan odotettu telinevoimistelu palasi kesätauolta.

Tämä kuukausi oli oikeasti yllättävän hyvä ja toivon totisesti, että sama suunta jatkuu ensi kuussa.

Äsken juttelin iltapalapöydässä tukilasten kanssa. Sydäntäni särki, kun kuulin mitä he puhuivat. Voi miten surulliseksi tulinkaan. Minun on pakko auttaa heitä. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Huomenna on syksyn ensimmäinen päivä. Alkaa siis vuoden paras vuodenaika. Ihanaa syksyä teille kaikille <3

 

 

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista