tiistai, 17. lokakuu 2017

Ihminen on ihmiselle susi

Putkiremontti jatkuu. Ja ettei elämä remontin keskellä olisi liian helppoa, niin putkimies porasi eilen yhteen putkeen reiän ja luonnollisesti vedentulo loppui siihen paikkaan. Nyt sitten eletään kannetun veden varassa ja voi hemmetti miten hankalaa on kaikki hommat ja ehdottomasti vaikeinta on käsienpesu! Kyllä sitä taas osaa arvostaa vedentuloa ihan eri tavalla, kunhan se joskus alkaa  taas virrata hanasta ja saa pestä kätensä vain hanan aukaisun vaivalla, eikä niin että toisella kädellä lorotat jostain astiasta pestessäsi toista kättä. Mutta näillä mennään, toivottavasti ei enää montaa päivää. Mies aloitti tässä remontin lomassa vielä mukavan lisä duunin ja alkoi maalata kattoa :/ Hieno siitä kyllä tulee, mutta on ihan hirveä homma! Minä yritän taas kohta jatkaa kaappien siivoamista, tällä kertaa olisi vuorossa lasten leikkihuoneen kaapit. Pitäähän sitä jotain tekemistä olla minullakin, kun ikkunoitakaan ei ilman vettä voi pestä :)

Eilen olimme neitin kanssa Hoplopissa. Ennätimme olla paikalla vain muutaman minuutin, kun tapasin ensimmäisen tuttuni. Tervehdimme ensin ihan ohimennen, mutta hetken kuluttua hän seisoikin vieressäni. Näin hänen silmissään suunnattoman suuren tuskan. Halasin häntä välittömästi ja silmät kyynelien kostuttamana halasimme pitkään. Siinä keskellä lasten ilakointia ja naurun ääniä. Puhuimme pitkään, ainakin puoli tuntia. Kuuntelin mitä kaikkea kamalaa hän joutuu kestämään. Hän kertoi lähes kaiken viimeisten parin viikon ajalta. Hän itki. Ja niin itkin minäkin. Halasimme uudestaan. Hän vilkuili koko ajan ympärilleen, ihan kuin varmistaakseen ettei kukaan näe häntä. Vaikka siinä me seisoimme keskellä Hoploppia. Kaikkihan meidät näkivät, mutta en tiedä kuinka moni tiesi mistä puhuimme. Sain kuulla miten hän ja hänen perheensä ovat joutuneet erilaisten uhkailujen kohteeksi, jopa tappouhkauksia on annettu ja poliisiakin on jo tarvittu auttamaan. En voi käsittää miten ihmiset voivat olla niin julmia toisiaan kohtaan. Miten koko perheestä tehdään syyllisiä, jos joku läheinen tekee väärin ? Miten koko perheen asiat kaivetaan esiin ja levitellään pitkin kyliä? Jokainen pieninkin luuranko kaivetaan kaapista. Niin surullista ja julmaa. Hänen oma rakas lapsensa istuu vangittuna paikkakunnallamme tapahtuneen henkirikoksen vuoksi.

Ihminen on ihmiselle susi. Jotenkin ärsyttävä sananlasku, mutta ainakin tässä tilanteessa pitää täysin paikkansa.

maanantai, 16. lokakuu 2017

Syyslomalla

Ihanaa, viikko lomaa ja mikä kaikkein parasta, niin myös nuoremmalla täysi - ikäiselläni on lomaviikko, eikä häntä tarvitse siis herätellä kouluun :)

Ajattelin, että joka päivä teemme jotain kivaa. Mennyt viikonloppu olikin yllättäin myös vapaa tukilasten sairastumisen vuoksi ja jo heti lauantaina luistin päätöksestäni kivan tekemisen suhteen ja nukuin lähes koko päivän :) Tai en nyt ihan, neljät päiväunet kuitenkin ja yöllä sitten vielä 9 tuntia. Minulle ei käy vapaapäivät yhtään, heh, olen hirveän väsynyt jos vaan olen tekemättä mitään :) Sunnuntaina sitten kävimmekin neitin kanssa ratsastamassa ja minä taas haikeana mietin omia ratsastus- ja heppa-aikoja. Voi miten minulla onkaan ikävä niitä touhuja. Kävimme samalla reissulla myös vanhempieni luona, joten kivaa tekemistä tuli kaksin kappalein. Kotona olin hurjan ahkera. Varmaan edellisenä päivänä kuitatut univelat antoivat lisäpotkua ja siivosin peräti 9 kaappia :) Jatkan ehkä joku toinen päivä urakkaa, tai sitten en :) Ja ikkunat pitäisi myös pestä ja piha laittaa talvikuntoon.

Tänään meillä alkoi putkiremontti. Tuolla ne putkimiehet kiertelee ympäri taloa ja kohta alkaa tositoimet. Toivottavasti siinä touhussa ei menisi ihan koko loma. Tänään lähdemme neitin ja hyvän ystäväni ja hänen pienen poikansa kanssa Hoploppiin. Luvassa on sadepäivä, joten varmaan siellä on monta muutakin meidän lisäksi. Koko syksyn on satanut ihan hirveästi, lähes joka päivä ja Etelä- Suomessa kuulema moottoritietkin tulvii, kääk! Kohta käymme kirjastossa ja kai se pitää kauppaankin raahautua. Saa nähdä mitä kivaa me muina päivinä keksitään.

Viime viikko meni yllättävän nopeasti. Sain jo ajateltua paljon muutakin, kuin vaan sitä kauheaa henkirikosta, kunnes taas kuulin lisää asiasta ja on kyllä edelleen hyvin surullinen olo :( Mutta ei auta kuin jatkaa eteenpäin. lastenvarhaiskasvatussuunnitelmatkin sain aloitettua vihdoinkin, ensimmäinen tuli tehtyä viime viikolla, huomenna lomasta huolimatta olisi seuraavan teko ja viimeinen jää sitten ensi viikolle.

Mutta nyt kahville ja kohta neitin kanssa kylille, että putkimiehet saavat touhuta rauhassa :) Ihanaa, syksyistä lomaviikkoa teille, jotka lomailette ja mukavaa viikkoa tietysti myös kaikille muille !

sunnuntai, 8. lokakuu 2017

Ajatusten sekamelska

Tähän viikkoon on mahtunut ajatuksia laidasta laitaan. Viikko alkoi surullisissa ja järkyttyneissä tunnelmissa tapahtuneen henkirikoksen takia. Lisää tuskaa asiaan toi uhrin läheisten tapaaminen ja yksityiskohtien kuuleminen tapahtumista. Myös kaikkien tapaukseen liittyvien nimet, viimeisetkin, saivat oloni entistä surullisemmaksi. En vaan voi äsittää miten jotain tällaista voi tapahtua. Mutta vaikka tapaus järkyttää suuresti, niin silti elämä meillä muilla jatkuu. Uhrilla ei ole enää sitä mahdollisuutta :(

Työrintamallakin on ollut ongelmia. Tai mielestäni se ei ole mikään kauhean suuri ongelma, tai ainakin se on täysin ratkaistavissa, mutta vanhempien käytös kuitenkin sai minut mietteliääksi ja vähän surulliseksikin. Täytyy sanoa, että kyllä oli vaikea käyttäytyä ammattimaisesti, kun teki mieli huutaa kaikki mitä mielessä liikkui. Onneksi kuitenkaan näin en tehnyt, vaan osasin niellä sanani ja pettymykseni ja nyt katsellaan päivä kerrallaan miten tämä asia etenee.

Nuorempi poikani kävi armeijan kutsunnoissa. Voi miten iso mies minun kikkarapäisestä pojan viikarista on tullut <3 Armeija olisi edessä vuoden päästä tammikuussa. Aamuherätykset hänen kanssaan ovat yhtä tuskaa. En meinaa millään saada häntä aamulla kouluun. Plääh. Ja ihan turha on sanoa, että laittaisi kellon soimaan ja heräisi oma-aloitteisesti. Testattu on ja joka kerta, kun näin olemme toimineet, on koulupäiväkin jäänyt välistä. Huokaus. Onneksi viikon päästä alkaa syysloma ja saan hetken hengähtää tästä herätys operaatiosta.

Neitin kanssa vietimme loppuviikolla sairastupaa neidin flunssan ja kuumeen takia. Vieläkin hän yskii keuhkonsa pihalla ja nenä on ihan tukossa, mutta näillä mennään. Telinevoimistelu jäi luonnollisesti tältä viikolta väliin, mikä kovasti harmitti neitiä.Toivottavasti en itse sairastu, vaikka kurkkua jo vähän kaihertaa ja nenä on tukossa, sillä ensiviikolla olisi monena iltana tärkeitä työmenoja. Sairaslomapäivinä muovailimme monta tuntia päivässä. Neiti on tosi taitava muovailemaan ja loihtii upeita taideteoksia. Ja muovailu on oikeasti kivaa, kannattaa kokeilla :) Yhtenä päivänä myös leivoimme kinkkujuustosarvia ja mokkapalaa ja kivaa oli. Meillä oli oikeasti tosi hauskaa yhdessä, vaikka olimmekin ihan kahdestaan lähes 24/ 7 , mutta  niinhän meillä on lähes aina. Neiti on hurjan hauskaa seuraa ;)

Tein myös ihania löytöjä kirpparilta. Löysin itselleni iki-ihanan toppatakin. Juuri sellaista olen etsinyt jo pitkään. Neiti löysi myös hauskan Barbapapamaatuskan. Kyllä kirppareilla kiertely on huippu mukavaa!

Eilen kävin äitini kanssa elokuvissa katsomassa paljon puhutun Yösyöttö- elokuvan ja se oli todella hyvä! Paljon sai nauraa ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille! Eilen olimme myös metsäretkellä neitin, naapurin tytön ja hyvän ystäväni ja hänen omien ja lainalapsiensa kanssa. Kävelimme ihanissa maisemissa laavulle makkaranpaistoon ja kauhuksemme huomasimme, ettei laavulla ollut puita kuin kaksi kappaletta ja nekin puoliksi palaneita. Mutta niin vaan vanhana eräjormana sain meille tulet tehtyä ja makkarat maistuivat kaikille :)

Yksi hyvä ystäväni kertoi myös menneellä viikolla iloisen uutisen. Hän on raskaana <3 Olen todella onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta ja toivon koko sydämestäni, että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Vaikka uutinen on iloinen ja odotettu, heräätte se myös mielessäni ristiriitaisian ajatuksia :( Odotuaikaan liittyy jotain sellaista, jota en voi käsittää, enkä mitenkään hyväksyä ja toivon todella, että ystäväni ymmärtää tämän asian tärkeyden ja antaa tulevalle vauvalleen terveellisen kasvuympäristön jo ennen vauvan syntymää.

Kotona on taas vaihteeksi ollut jotenkin ahdistava tunnelma. Rakastan kotiani ja olen täällä enemmän kuin mielelläni, mutta tällä hetkellä olisin niin mielelläni täällä yksin. Siis yksin lasteni kanssa ;) Muutama asia tässä yhteiselossa mieheni kanssa vaan saa aika - ajoin verenpaineeni nousemaan. Olen hammastapurren vaan kuunnellut hänen " valitustaan " , vaikka tekisi mieli huutaa ja karjua päin naamaa mitä mistäkin asiasta ajattelen. Huokaus. Eilen illalla oli ihan pakko jo vähän avautuakin ja luulen etten pysty hillitsemään sanojani tänäänkään. Mutta ehkäpä se avautuminen taas puhdistaa ilmaa ja yhteiselo alkaa sujua paremmin. Toivossa on hyvä elää :)

Tänään viemme neitin ratsatus harrastuksen " seuraavalle tasolle " ja vaihdamme tallia. Suunnitelmissa olisi lisätä heppaharrastuksen määrää huomattavasti, mutta katsellaan uskallanko ottaa sitä askelta jo tässä syksyn aikana. Tänään menen myös ystäväni syntymäpäiväkahville :)

Mukavaa syksyistä sunnuntaita teille kaikille <3

tiistai, 3. lokakuu 2017

Ohi syyskuun...

Lokakuu. Ulkona järkyttävän kova tuuli, humina kuuluu lastenäänien läpi sisälle asti. Päässä lähes samanlainen humina. Ei alkanut helpoimmissa fiiliksissä tämäkään kuukausi.

Viikonloppuna kaikki tukilapset olivat taas luonamme. Puuhailimme paljon sisällä kelin ollessa sateinen. Teimme hamahelmillä, pelailimme Uunoa ja Kimbleä, rakentelimme legoilla ja muksut tekivät hienoja autoja, joilla ajoivat kilpaa. kävimme myös piktän kävelyreissun kierrellen lähialueiden leikkipuistoja ja metsiä. Ihan kiva viikonloppu, vaikka vaatiihan se paljon enemmän ponnisteluja, kun ei kunnolla pääse ulkoilemaan.

Sunnuntaina minun oli tarkoitus osallistua erittäin raskaaseen tapahtumaan. Etsimään pari viikkoa sitten kadonnutta paikkakuntalaista miestä. Vapaaehtoiset järjestivät etsinnät lähiseutujen metsiin, mutta tukilasten lähdettyä he olivat jo lopettaneet etsinnät. Tuloksetta. Viikonlopun aikana oli kuitenkin tapahtunut ratkaiseva käänne viranomaisten taholta ja kadonnut oli löytynyt. Kuolleena. Henkirikoksen uhrina. Tieto saatettiin omaisten tietoon eilen. Lehdet ja somemaailma toitottivat synkkää uutista. Ihan kamalaa. Niin järkyttävää, ettei löydy edes sanoja. En tuntenut kadonnutta, mutta hänen läheisiään kyllä. Kotona odotti avovaimo. Raskaana. Kaksosia odottava, jonka tiedossa on jo nyt, ettei toinen vauvoista ole terve. Tätä ei vaan voi käsittää todeksi :( Asumme pienellä paikkakunnalla ja uutinen kadonneen löytymisestä henkirikoksen uhrina sai kylän kohisemaan. Pari tuntia lehtien uutisoinnin jälkeen sain kuulla rikosesta epäiltyjen nimet. Nuoria poikia. Voi surkeus. En tunne heitä henkilökohtaisesti, mutta nimeltä kuitenkin.Tuntuu niin hirveän raskaalta koko tämä tilanne. Rikos on järjetön ja kamalinta mitä ihminen voi toiselle tehdä. Tuntuu niin kauhealta, miten kukaan kykenee tällaisiin tekoihin. Tuntuu niin pahalta tekijöiden omaisten puolesta, mutta tietysti kaikkein pahimmalta tuntuu uhrin omaisten ja läheisten puolesta. He menettivät lopullisesti heille rakkaan ihmisen. Pienet kaksoistytöt äitinsä mahassa eivät saa koskaan tavata isäänsä. En kestä tätä :( Kun kuulin epäiltyjen nimet meinasin pyörtyä. Eikä se tunne ole kadonnut mihinkään. Jo se, että tuntee ihmisiä joita tämä julma teko koskettaa koko heidän loppu elämänsä ajan, saa minut voimaan pahoin. Mutta se, että tekijöiden nimetkin ovat tuttuja, saa melkein sydämeni pysähtymään. Tämä koskettaa jotenkin liian läheltä. Tämä olisi voinut päättyä myös ihan toisin.

Illan vietin hyvän ystäväni luona. Tapaamisemme eivät koskaan ole kovin mieltä ylentäviä, puhumme paljon elämän kurjuuksista ja asioista jotka huolestuttavat meitä vanhempina. Puhumme kuolemanpelosta, huumeista, siitä mitä kaikkea olemme elämässämme joutuneet kokemaan. Mutta vaikka aiheet ovat raskaita, myös juttutuokiomme antavat paljon voimaa. Sitä huomaa ettei pelkojensa kanssa ole yksin ja saamme paljon tukea toisiltamme. Poikamme ovat parhaita kavereita. Ovat olleet jo useita vuosia. He olivat päivittäneet viikonloppuna Facebookkiin kuvan, jossa he olivat kahdestaan ja kuvan yhteyteen oli kirjoitettu " Brother from another mother ". Kyyneleet valuivat minun ja ystäväni poskille pitkän aikaa <3 Omien poikiemme asiat olivat vahvasti keskusteluissamme mukana, koska tapahtuneen henkirikoksen pääepäilyt ovat poikiemme ikäluokkaa. Voin niin hyvin tuntea heidän vanhempiensa tuskan. On tämä vaan järkyttävä tapaus ja voin vaan toivoa läheisille paljon voimia <3

keskiviikko, 27. syyskuu 2017

Takaisin arkeen

Vapaapäivät on ohi ja kylläpä oli tuskallista herätä aamulla kellonsoittoon vähän ennen viittä. Olisin ollut valmis lähes mihin tahansa, että olisin saanut vetää peiton korviin ja herätä omia aikojani. Mutta ei auttanut mikään, noustava oli.

Vapaapäivät tulivat tarpeeseen, mutta menivät kyllä vähän niinkuin huomaamatta. Kumpanakin päivänä oli paljon menoja. Oli silmälääkäriä ja työterveystarkastusta. Oli neitin ratsastus ja eilinen ilta meni vapaapäivästä huolimatta työpalaverissa. Plääh. Näöntarkastuksessa tuli pienoinen yllätys, kun toisen silmän paineet olivat koholla. Silmänpohjakuvaus kuitenkin vaikutti normaalilta, joten kahden viikon päästä uusi paineiden mittaus ja vasta sen jälkeen uusia tutkimuksia, mikäli paineissa on edelleen häikkää. Ja uudet silmälasit pitäisi myös hommata, mikä ei kyllä tullut yllätyksenä. Vaihteeksi sitten terveystarkastuksessa tuli paineiden muodossa mukava yllätys, kun verenpaineet olivat lähes parhaimmat ikinä mitatut. Minulla ne ovat yleensä aina aika korkeat. Työpalaverissa oli yllättävän hauskaa :) Meillä on hyvä porukka ja aiheena oli tietysti lasten uudistunut varhaiskasvatussuunnitelma. Ollaan kaikki silleen sopivasti pihalla näiden uudistuksien kanssa ja naurettiin vedet silmissä, kun mietittiin tulevia vasukeskusteluja vanhempien kanssa. Siinä vaiheessa ei tietenkään enää naurata, mutta jospa nämä huumorimietteet toisivat niihinkin keskusteluihin vähän pilkettä silmäkulmaan.

Neiti on nyt ratsastanut muutaman kuukauden joka viikko yhden tunnin ja tykkää kovasti. Minä haluaisin myös herätellä vanhan rakkaan harrastukseni henkiin edes yhden ainoan kerran ja kiivetä satulaan. Tänään yksi lapsuusystäväni oli kirjoittanut Facebookissa käyneensä piiiiiiiiitkän tauon jälkeen vaellusratsastuksella ja minä haluan sinne myös!!!

Tänään neiti suuntaa toisen harrastuksensa, telinevoimistelun, pariin ja tykkää kovasti siitäkin. Vaikka aina hieman tympiikin lähteä työpäivän jälkeen töröttämään koulun aulaan, niin onhan se ihana, kun lapsilla on mieluisia harrastuksia. Poikien ollessa pieniä istuin jo silloin seurakuntatalonsalin pukuhuoneessa odottamassa kuperkeikkakerhojen päättymistä ja myöhemmin vietin iltani ja viikonloppuni jalkapallokentän laitamilla, joten tuttuahan tämä jo on :)

Koiruus toipuu hyvää vauhtia leikkauksesta. Kyseessä kun on kuitenkin suht. iso leikkaus ( kun kohtu on poistettu ) niin luulin toipumisen olevan huomattavasti hitaampaa. Mutta hyvä tietysti näin. Kauluri sitä kovasti nolottaa, mutta sellaista se elämä on :)

Mukavaa keskiviikkoa teille jokaiselle!

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista