maanantai, 13. marraskuu 2017

Hermot riekaleina

Ihan hirveä viikonloppu. Hermot niin riekaleina ettei mitään järkeä. Joka asia ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa! Kotityöt raivostuttaa ja tekemättä jättäminen raivostuttaa ihan yhtä paljon. En jaksaisi yhtään kakaraa, en omia, enkä vieraita. Hammastapurren on pitänyt vääntää väkisin hymy naamalle ja varoa ihan tosissaan etten sano mitään törkeää kenellekään. Neiti raastaa hermoja ihan joka asiassa. Samoin mies. On isänpäivä, kun tätä kirjoitan, joten pitäisi vaan jaksaa. Jaksaa olla iloinen ja auttavainen. Ja paskat! En tiedä edes mikä tämän olon aiheuttaa. Ei kuulu mihinkään hormooni juttuihin. Tai mistäpä minä tiedän. Kai se ainakin osittain tämä hemmetin flunssa vaikuttaa olotilaan. Tämä vaan pahenee hetki hetkeltä. Tuntuu, ettei  jaksa edes olla, puhumattakaan mitä kaikkea joutuu koko ajan tekemään ja kaaos ympärillä saa verenpaineen nousemaan. Huokaus. Nousisi edes kuume, niin ei tarvitsisi tehdä töitä. Yleensä poltan viikonloppuna paljon kynttylöitä. Arki-iltaisin ne tahtovat jäädä polttamatta, mutta viikonloppuihini ne kuuluvat. Nyt ei kiinnosta nekään. Eikä joulu. Mikään ei tunnu kivalta. Savu nousee korvista, kun pitäisi imuroida ja laittaa keittiö kuntoon ja niinkin hankala tehtävä, kuin hiustenkampaus, tuntuu tällä hetkellä hirveältä ajatukselta. Toivottavasti kukaan ei tule tänään sanomaan mitään kurjaa, sillä silloin minä pimahdan lopullisesti!

Kyllä sitä tässä olotilassa menettää hermonsa mitä ihmeellisimmistä asioista. Kuuntelen paljon radiota ja nyt se on surissut ja särissyt koko aamun. Mistä lie ottaa häiriötä ja kyllä nimittäin sieppaa ja lujaa. Tekisi mieli heittää koko paska ikkunasta pihalle. Äsken laitoin silmälasit päähäni ja ne olivat täynnä tahroja, sormenjälkiä tai mitä lie. Hyvä etten rutistellut niitä roskiin. Päätin, että tänään kun ajelen yksin tallille, itken, huudan ja kiroilen koko matkan. Saa nähdä toteutuuko se :)

Nyt yön yli nukuttuani eilinen raivohulluus jo lähinnä naurattaa :) Heti tänne kirjoitettuani alkoi mieli kohenemaan ja lähdimme neitin ja tukilasten kanssa vanhempieni luo isänpäiväkahville. Äitini oli loihtinut pöydän täyteen ihania herkkuja, nam. Vanhin siskoni perheineen oli myös paikalla. Kotiin palattuamme tulikin tukilasten isä hakemaan lapsia kotiin ja minä lähdin tallille. Enkä itkenyt ja kiroillut yhtään matkan aikana ;) Tallilla oli taas ihan huippua! Tosin vähän haastetta toi otsavalosta kesken pilkkopimeässä ratsastamisen loppunut patteri, mutta jotenkin me vaan päästiin takaisin pihapiiriin, vaikka oikeasti siellä ei nähnyt yhtään mitään :)

Tämä päivä minulla onkin töitä yhden lapsen kanssa ja pääsemme pitkästä aikaa käymään avoimessa päiväkodissa. Huomenna ja keskiviikkona olenkin sitten vapaalla. Aamun kruunasi ihana videopuhelu rakkaan siskoni kanssa, joka on viettänyt Thaimaassa jo kohta 5 viikkoa, kaksi olisi vielä jäljellä. Ikävä on kova <3

Mukavaa alkanutta viikkoa teille, täällä yllättäin sataa kotain jalkorättejä !

sunnuntai, 12. marraskuu 2017

Isänpäivä

Tänään vietetään kaikkien isien päivää. Neiti onnitteli omaa isäänsä itse tekemillä lahjoilla ja kortilla. Pojat muistavat isäänsä yleensä puhelinsoitolla, isä kun asuu kaukana. Itse menen oman isäni luo päiväkahville, tietysti lapset lähtee mukaan <3

Eipä kylliksi lapsi voi kiittää
lapsuuskodista, onnesta siitä
minkä isä ja äiti lapsilleen soi,
rakkautta, hoivaa elohon toi.
Sulle, isä, nyt kiitoksen tahtoisin antaa,
kun olet mua hoivannut, jaksanut kantaa.
Eipä parempaa paikkaa maailmassa
kuin koti, ole lapselle olemassa.

 

Hyvää isänpäivää <3

perjantai, 10. marraskuu 2017

Joulun tuoksu

Ulkona sataa kaatamalla vettä. Taas. Miksi ei voi tulla lunta ja pakkasta? Olisi vähän valoisampaa ja huomattavasti mukavampi ulkoilla lasten kanssa.

Maanantai-iltaa vietimme neitin kanssa tallilla. Neiti oli nyt ensimmäistä kertaa mukanani tällä ihanalla tallilla ja voi miten ihana pieni apuri minulla onkaan <3 Siellä hän talikon kanssa riuhtoi heinät paalista, harjasi hevosta ja halusi jopa taluttaa tarhasta talliin, tosin minun avustuksella. ratsastimme molemmat vesisateessa, pilkkopimeässä. Ihana ilta <3

Eilen yksi hoitolapseni tuli päivän aikana kuumeeseen ja nyt tuo sama flunssa on minulla. Plääh. En olisi millään halunnut tätä tautia, mutta kukapa tätä haluaisi :)

Isäni leikkaus sujui ilmeisesti hyvin ja isä alkaa pikku hiljaa toipua kovien alku kipujen jälkeen. Myös pikkuveljeni sai hyviä uutisia magneettikuvauksissa ja pahin pelkomme ei onneksi saanut vahvistusta. Olin ihan hirveän huolissani ja toki huoli jatkuu vieläkin, mutta pääasia on, ettei kasvaimia löytynyt. Nyt vaan toivotaan, että asiat alkaisivat mennä parempaan suuntaan.

Keskiviikko iltana vein neitin telinevoimisteluun ja käväisin itse kaupassa. Astuin kauppaan sisään ja nenääni tulvi ihana tuoksu. Hyasintti. Voi miten ihana joulun tuoksu. Joulu on ihan kohta, ihanaa <3

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai, 3. marraskuu 2017

Läpi repaleisen lokakuun...

Lokakuu vaihtui marraskuulle kovassa pakkassäässä. Tänä aamuna pakkasta oli peräti -13 astetta. Ensilumi saatiin viime viikolla ja maa on pysynyt ohuen lumikerroksen peitossa. Parina päivänä lapset ovat jo päässeet liukurimäkeen.

* Aloitin kirjoittamaan tätä jo eilen ja olevinaan tallensin pitkän kirjoituksen. No, eipä täällä ollutkaan odottamassa, kuin muutama lause, joten yritän nyt saada pikaisesti jotain aikaiseksi *

Tänään pakkanen on lauhtunut ja viikonlopulle on luvassa jo vesisateita, joten talvi antaa jälleen odottaa itseään. Aika menee edelleen niin vauhdilla ettei blogille meinaa löytyä aikaa lainkaan. Minua harmittaa, kun blogi jää vähälle huomiolle. Muutamaa seuraamaani blogia päivitetään suunnilleen kerran kuussa ja se jos mikä on pitkästyttävää seurattavaa. Mutta näillä mennään.

Isäni joutui muutama päivä sitten sairaalaan ja hänet leikataan tänään. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Itse vietin keskiviikko iltaa ihanassa seurassa <3 Tallilla. Löysin netistä mahtavan paikan, johon etsittiin apua hevosen liikuttamiseen tallitöitä vastaan. Pääsin porukkaan mukaan ja nyt käyn tallilla 1-2 kertaa viikossa. Ihan parasta <3 Se tunne joka tulee, kun olet itse ensin siivonnut hevosten karsinat, hakenut hevoset tarhasta, harjannut, laittanut ratsastuskuntoon ja nouset selkään, on jotain ihan uskomatonta. Puhumattakaan siitä, kun ratsastat pilkkopimeää polkua pitkin pelkän otsavalon valaistessa lumisia puunoksia <3 Mä oon niin onnellinen, että uskalsin lähteä tähän mukaan <3

Tänään vietämme lasten kanssa Halloween-juhlia. Ensin hoitolasten kanssa ja illalla tukilasten kanssa. Koti on koristeltu kummituksilla, lepakoilla ja kurpitsoilla. Huomenna viemme haudalle kynttilät.

Ihanaa viikonloppua teille <3

tiistai, 31. lokakuu 2017

Ylimääräisiä sydämenlyöntejä

Taas on aika mennyt niin nopeasti, ettei ole ollut edes aikaa kirjoitella tänne. Minua ärsyttää, kun blogi jää vähälle huomiolle. Muutamaa seuraamaani blogia päivitetään parin kuukauden välein ja se jos mikä on tylsää seurattavaa. Mutta minkäs teet, kun ei aika, eikä aina voimatkaan, riitä, vaikka asiaa olisi ties kuinka paljon.

Mutta nyt yritän saada jotain aikaiseksi.

Nuorempi poikani on aiheuttanut meenneen viikon aikana ylimääräisiä sydämenlyöntejä niin hyvässä, kuin pahassakin. Reilu viikko sitten hän oli ystäviensä kanssa viettämässä iltaa paikallisessa kuppilassa. Seuraavana päivänä hän oli hyvin outo, makasi sängyssään kokonaan peiton alla ja vastaili kysymyksiini sieltä peiton uumenista ja herättyään kulki pipo päässä, mikä ei ole ollenkaan hänen tapaistaan. Ajattelin, että järki on tullut vihdoinkin päähän ja hän käyttää ilmojen kylmetessä pipoa :) No, syy selvisi sitten vähän myöhemmin, eikä kyllä ainakaan järjen lisääntyminen ollut tähän syynä :) Hän oli nimittäin leikannut hiuksensa Seppo Taalasmaa- tyyliin, siis keskeltä kaljuksi. Heh! Onneksi kotoa löytyy hiustenleikkauskone ja nyt täällä pyörii komea kalju nuorimies :) Eilen ei sitten taas naurattanutkaan yhtään. Työpäiväni jälkeen kävin hakemassa postin ja siellä oli kirje Kelalta. Poikani avasi kirjeen ja järkytys oli suuri. Siinä luki, että poikani on lopettanut opiskelun ja viimeinen koulussa olo päivä on 1.6.2017 ! Tuijotin kirjettä epäuskon vallassa. Onhan hänellä poissaoloja paljon ja olenkin jo tehnyt hyväksymisprosessia asian kanssa, ettei hän valmistu keväällä, mutta että lopettanut koulun? Käynyt viimeksi ennen kesälomalle jääntiä? Mietin tämän lukukauden alussa ollutta työssäoppimisjaksoa, missä hemmetissä hän nekin päivät luuhasi, jos ei kerta käynytkään työpaikalla? Ja kaikki ne tuskalliset aamut, kun olen saanut hänet ylös sängystä ja koulutaipaleelle. Kaikkiko olikin ihan turhaa? Tivasin tiukkaan sävyyn kirjeen tarkoitusta. Poikani väitti olevansa yhtä ymmällään, kuin minä ja myös käyneensä koulua. Laitoin hätäpäissäni opolle viestiä, toivoen että hän soittaisi minulla heti aamulla työajan alkaessa, mutta onnekseni hän soittikin heti, kotoaan ja oli yhtä ihmeissään kirjeen sisällöstä. Hän sai kotikoneellaan katsottua vain joitakin Wilman osioita, mutta niistä kyllä selvisi, että poikani on edelleen koulun kirjoilla ja viimeinen merkintä oli ennen syyslomaa luokanopettajan kirjoittamana, että opintosuunnitelma etenee normaalisti. Helpotuksen huokaus. Tänään jatkuu sitten selvittely Kelan kanssa, mutta kyllä tuo ihana opo, joka työaikansa jälkeen vielä suostui paneutumaan minun kanssani täysi-ikäisen pojan asiaan, pelasti ainakin yhdet yöuneni.

Viikkoon mahtui myös muita jännittäviä asioita. Kävin nimittäin ratsastamassa!!! Siis minä pääsin vihdoinkin toteuttamaan yhden haaveeni <3 Löysin sellaisen ihanan paikan, jossa on kaksi hevosta, toinen jo eläkkeellä ja toinen kaipaa paljonkin liikuntaa ja perhe etsi liikutukseen apua tallitöitä vastaan. Nyt olen lupautunut hoitorinkiin ja saan käydä ratsastamassa ja hoitamassa tätä ihanaa heppaa 1-2 kertaa viikossa ja samalla pääsen myös tekemään minulle niin rakkaita tallitöitä <3 Ratsastus sujui yllättävän hyvin, ottaen huomioon etten ole käynyt hevosen selässä 25 vuoteen! Sain ravata ja uskalsin jopa hieman laukata, mutta se ei ollut ehkä ihan oppimiskirjan mukaista, mutta selässä pysyin kuitenkin. Juuri ja juuri :) Nyt jokainen lihas ja ruumiinosa huutaa armoa. Hyvä kun pääsin aamulla sängystä ylös, mutta oli se sen arvoista <3

Minua vaivaa ihan hirveä tympääntyminen omaan oikeaan työhöni. Plääh. Joka aamu mietin, että mitähän keksisin ettei tarvitsisi tehdä tätä omaa työtä. Tukilapset eivät aiheuta tympääntymistä, eikä lastenhoito siis muutenkaan, mutta jotenkin tämä oma työni on ihan pakkopullaa. Varmasti erään perheen kanssa tulleet erimielisyydet vaikuttavat työmotivaatioon, mutta toivon totisesti että tämä on ohimenevää. Jotenkin tämä yksin oleminen lasten kanssa on hirveän ahdistavaa ja pitkästyttävää. Työkavereita en näe juuri muulloin, kuin työpalavereissa ja muuten olen yksin lasten kanssa. Tänään onneksi ihana ystävä saapuu piristämään aamupäiväämme omien lastensa kanssa, joten tästä päivästä on pakko tulla hyvä :)

Mutta nyt kiskomaan täysi-ikäinen sängystään ja selvittelemään asioita Kelan kanssa!

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista