Maaliskuu. Uskomatonta. Minne se talvi oikein hävisi? Tai eihän se kunnolla edes alkanut. Auto- ja kävelytiet on jo ihan sulana, pihassa lunta vain pikkuisen. Hiekkalaatikko on ollut näkyvissä koko talven, samoin puutarhakeinussa on voinut  hyvin kiikkua. Se on lasten leikeissä juna. Istumme sen kyydissä ja joku huutaa "matkaliput, olkaa hyvä!". Sitä leikkiä on leikitty monen monta kertaa. Eilen yritimme mennä laskiaismäkeen, ensi viikon olemme lomalla, joten laskiaistiistai jää välistä. Liukurit kourassa marssimme kohti lähimetsän mäkeä, mutta se olikin kokonaan sulanut. Jäi mäenlaskut siihen. Ihanaa viettää lomaa. Ja toisaalta taas olisi ihan sama olla myös töissä. Kaikki harrastuksetkin on ensi viikon lomalla, mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä. Nuorempi poikani aloittaa maanantaina rippileirin. Voi miten iso poika hänkin jo on <3 Ja kolmen viikon päästä meillä siis vietetään jälleen iki-ihania rippijuhlia <3 Mitään en ole vielä asian eteen tehnyt. Tai olen toki kutsukortit askarrellut, maanantaina vien ne postiin. Neitin ja poikien vaatteet on hankittu, omista vaatteista ei ole tietoakaan. Jotenkin tuo oma paino on päässyt aika pahoihin lukemiin, joten mitkään vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Nyt onkin menossa painon pudotus operaatio, ainakin 3-4 kiloa saisi lähteä mahdollisimman pian. Tosin kaikki ruoka vaan on yksinkertaisesti niin hyvää, etten voi olla syömättä :) Lenkillä olen nyt taas tällä viikolla jaksanut käydä, kuntosalilla käyn myös joka viikko ja kotona teen mitä miloinkin. Mutta siis enemmänkin pitäisi liikkua. Jospa tässä kevään aikana innostusta löytyisi lisää...

Meille ei kuulu mitään uutta. Mutta kerrankin oma olo on ihan hyvä. Tuntuu siltä, että asiat vielä järjestyvät jotenkin. En tiedä mistä se tunne tulee. Kaikki on kuitenkin ihan ennallaan. Vanhin poikani lopetti nyt koulun ihan virallisesti ja pelottavat asiat hänen ympärillään vaivaavat mieltäni edelleen. Mutta ei auta kuin luottaa häneen ja toivoa kaiken olevan kunnossa. Tämä tällainen tyyni olotila on minulle ihan vieras, hyvällä tavalla kuitenkin ja tähän voisi vaikka tottua :) Ihana äitini sanoi minulle eilen, että "nauti nyt, kun ainakin hetkellisesti on hyvä olla." Ja näin aijon tehdäkin.

Tapasin muuten anoppini tässä alkuviikosta kirpparilla. Jotenkin minulle tuli tosi kurja olo sen tapaamisen jälkeen. Sellainen surullinen. Minun kävi sääliksi häntä ja aloin taas miettimään tätä meidän tilannetta. Tulin siihen tulokseen, että haluan tehdä asialle jotain, hän on kuitenkin lapseni mummo. Laitoin hänelle viestin, ystävällisen, jossa kerroin miten kurjalta tämä tilanne tuntuu ja ehdotin, että yrittäisimmekö tehdä asialle jotain. En saanut viestiini mitään vastausta :( Ensin tunsin itseni ihan ääliöksi, että edes yritin jotain tuollaista, mutta nyt tuntuu hyvältä. Minä pyysin häntä puolitiehen vastaan, hän teki valintansa, eikä suostunut ehdotukseeni, joten nyt saa olla. Nyt minun ei tarvitse enää miettiä tekisinkö jotain väliemme parantamiseksi. Nyt olen tehnyt kaikkeni ja saan olla rauhassa miettimättä sitä asiaa sen enempää. Onneksi lapsillani on yksi ihana mummo <3

Nyt jatkan kotihommia, yritnä taas jaksaa päivitellä kuulumisiamme useammin. Ihanaa alkanutta kevättä :)