Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...surprise

Ensinnäkin meidän neitin laittaminen yöunille on jotain todella mysteeristä nykyään. Ei voi kuin ihmetellä mitä tää nyt oikein on???

Neiti karjuu naama punasena aina kun ruetaan nukutus hommiin. Väsynyt hän jo varmasti on, koska yleensä valvonut jo lähes 3 tuntia, mutta siitä huolimatta taistelee unta vastaan.

Voihan olla, että hänellä myös koskee vaikka mahaan,mutta eihän sitä kyllä muuten näytä, kuin vain tuolla huutamisella. Jotenkin tuntuu, että hän vihaa jo tuota makuuhuonetta ja sänkyä, huuto alkaa nimittäin jo melkein samantien, kun  lähdetään makkariin. Välillä hän hiljenee, heittää ilmoille isoja hymyjä, jokeltelee. Välillä taas silmät jo painuvat väkisin kiinni, mutta hetkessä hän onkin taas hereillä. Ja välillä tosiaan huutaa, huutaa, huutaa. Olipa sitten sylissä tai sängyssä, enemmän hän  huutaa sängyssä.
Tätä on ollut nyt kolmena iltana peräkkäin. Ensimmäinen oli pahin, tietysti siihen vaikutti sekin, et oltiin mieheni kanssa tosi järkyttyneitä, kun ei tiedetty mikä häntä vaivaa. Toinen ilta meni jo enimmäkseen huvittuneena "meidän kiltin ja helppohoitoisen vauvan" kiukuille naureskellessa ja eilen oli jo niin koomista, että naurattaa vieläkin. Tuli laulettua kaikki mahdolliset kappaleet, mitä enemmän vauhtia ja ääntä kappaleessa oli, sitä paremmin neiti viihtyi ja sitten yhtäkkiä vaan oli unessalaugh
Tänä iltana voi tosin olla, ettei  paljon naurata. Mies tekee kaksi vuoroa töitä putkeen, tulee siis joskus puolen yön jälkeen, joten minä "saan" ihan yksikseen nukutella neitokaisenblush

Voi kun tämä olisi jotain pikaisesti ohimenevää...

Muuten meillä ollaan edelleen samassa päivärytmissä missä ollaan oltu jo useita viikkoja. Tyty nukkuu kolmet unet, yhdet niistä vaunuissa ulkona. Juuri parasta aikaa. Kahdet muut unet on sellaiset lyhyet torkut, 15 minuutista vajaaseen tuntiin.
Tissi maistuu edelleen suunnilleen samaan tahtiin, välillä syö jopa kahden tunnin välein, useimmiten kuitenkin noin kolmen ja nukkuessa menee sitten reilu neljäkin tuntia. Olen tyytyväinen, että maitoa riittää. Haluaisin täysimettää mahdollisimman pitkäänheart

Neiti on alkanut viihtymään myös sitterissä ja lattialla, jonkun aikaa viihtyy niissä ilman meidän seuraakin, leluja tai televisiota katsellen, mutta vielä mukavampaa hänellä on, jos joku jaksaa kokoajan seurustella hänen kanssaan. Ja kukapa ei jaksaisi, hän on aivan mahtavaa seuraaheart

Tällä viikolla pojat on viettäneet syyslomaa. Nuorempi poika on kokoajan menossa, eilisen päivän hän oli Oulussa katsomassa Kalpan peliä ja ensi yöksi menee sellaiseen läpi yön kestävään tapahtumaan koululle. Kavereita on ollut lähes joka yö useampi kappale. Ihanaa, että puuhaa riittää.
Vanhempi poikani on ollut paljon kotona, hän on kovasti flunssainen, eikä siksi jaksa samalla tavalla mennä ja viilettää. Toki käy hänkin kavereidensa luona, mutta ihana kun olen saanut hänestä seuraa. Hän katsoo neitiäkin mielellään, että minä saan vaikka käydä suihkussa. Voi ihanat lapseniheart

Tämä tietokone maailma tökkii nykyään pahasti, juuri äsken kone heitti minut netistä pois ja olin jo luopunut toivosta löytää tätä kirjoitusta, mutta kappas vaan, se olikin tallella. Nyt täytyy äkkiä saada tämä valmiiksi ja tallennettua, uudestaan en tätä jaksa kirjoittaasurprise

Olen miettinyt taas paljon tätäkin blogiani...Sen jatkamista...Haluan tosin jatkaa kirjoittamista, mutta voi olla että tämä blogi muuttuu jälleen salasanalliseksi.
Jotenkin minua  on alkanut ahdistaa ajatus, että kaikki jotka minut tuntevat, voivat lukea kaiken elämästäni. Kirjoitan tänne kuitenkin paljon asioita meidän elämästä ja en todellakaan enää halua, että jokainen nimenomaan minut tunteva voi vapaasti lukea elämäni kipeitäkin asioita. Olen ehkä tullut hieman vainoharhaiseksi tässä näiden huonojen kokemusten myötä...

Mutta jääköön se nyt vielä harkintaan...