Rakkaus on sitä, että välittää lapsistaan niin paljon, että on valmis tekemään mitä tahansa heidän puolestaan. Sitä, että puhuu ja ennenkaikkea kuuntelee mitä heillä on sanottavana. Rakkaus on sitä, että on aidosti läsnä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, rakkaus ei koskaan katoa.

Rakkaus on myös sitä, että välittää vanhemmistaan, ystävistään, sisaruksistaan, sukulaisistaan ja läheisistään. Ilman heitä elämä olisi liian tyhjää. Rakkaus antaa niin paljon sekä antajalleen, että saajalleen. Ilman rakkautta ei kukaan tätä elämää jaksa kulkea.

Entä miehen ja naisen välinen rakkaus? Mitä se on? Tähän en osaa enää edes vastata. Olemme mieheni kanssa umpikujassa. En tiedä rakastanko häntä enää, tai rakastaako hän minua. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Johonkin suuntaan on nyt pian ruettava tekemään ratkaisuja, näin emme voi enää elää.

Eilen kuulin siskoltani, että mummoni on tulossa tänään käymään täällä päin. Enoni kyydillä. Äitilläni on tänään syntymäpäivät, joten mummo halusi tulla onnittelemaan. Ihana ele, tosin äitinihän on päivät töissä. Myöskään isäni ei ollut aamupäivällä kotona. Samoin siskoni oli jo ennättänyt sopia menonsa. He tulivat silti. Näin heidät vilaukselta, kun ajoimme vastakkain autoilla. Enoni varmasti näki ja tunnisti minut, mummoni katsoi muualle. Ajoin nopeasti kotiin. Jotenkin ajattelin, että ehkä mummoni haluaa käydä luonani, kun kerran tänne asti ajoivat ja minä olin ainoa, joka oli kotona. Tuijotin ikkunasta ulos ja jokaisen auton ajaessa ohi kuvittelin sen olevan ukkini vanha sininen auto. Mutta ei. Kaikki autot ajoivat ohi. Mummo ei halunnut tulla käymään luonani. En osannut edes kuvitella, että se tuntuu näin pahalta...

Mutta kaikesta huolimatta toivotan maailman parhaalle äitilleni paljon onnea syntymäpäivänä <3 "Äideistä parhaimman sain..."