Aurinko paistaa vihdoinkin pilvettömältä taivaalta. Lämmintä on  +23 astetta. Kesä siis taitaa vihdoin alkaa. Vaikka sitä on odotettu ja täälläkin olen tuskastellut kylmiä ilmoja ja lumisateita, niin mieli ei auringon myötä ole yhtään parantunut. Olen ollut jotenkin tosi väsynyt ja allapäin. Mä vaan oikeesti tykkään enemmän talvesta. Nyt jo odotan ihanaa syksyn pimeyttä ja raikkautta. Joulun odotusta. Toppatakkia. Mutta mennään nyt tämä kesä ensin :)

*MUOKS* Täytyy nyt vähän hehkuttaa kesääkin :) Vietettiin nimittäin ihana aamupäivä  hyvän ystäväni ja hän kahden lapsensa ( toinen tosin nukkui kokoajan vaunuissa ), hoitolasten ja tietysti neitin kanssa meidän pihalla. Grillattiin, pelattiin krokettia, muksut hyppivät trampoliinissa ja herkuteltiin jätskeillä. Ihanan lämmintä ja seura mitä parhainta <3 Kyllä tää kesäkin on huippu vuodenaika :)

Olen usein miettinyt, että missä asiassa sitä on itse hyvä. Tai missä tuntee onnistumisen iloa. Ja tähän voin vastata heti, vastaus on nimittäin lastenhoito <3 Voin oikeasti olla ylpeä ainakin vieraiden lasten hoidosta. Omien kanssa on varmasti mennyt monta kertaa kasvatukset mönkään, tullut menetettyä hermonsa useammin kuin milloinkaan muulloin ja tehtyä jos jonkinlaisia vääriä valintoja, mutta vieraat lapset olen aina hoitanut hyvin <3 Eilen hyvän ystäväni 10 kk ikäinen pieni mies aloitti läpi kesän kestävän hoito urakkansa meillä. Vaikka vauvanhoito onkin haastavaa ja raskastakin, niin me selvittiin hyvin. Sain hänet syömään, nukkumaan, nauramaan, hihkumaan ilosta ja painamaan pienen päänsä olkapäätäni vasten <3 Niin ihana pieni auringonpaiste ja minulla on kunnia saada viettää hänen kanssaan jatkossa paljon aikaa. Tuntui niin hyvältä, kun ystäväni vielä illan aikana laittoi viestejä ja oli aidosti kiitollinen ja tyytyväinen meidän päivään. Kiitos tuntuu aina yhtä hyvältä <3 Viime viikkoisen kevätretken jälkeen sain hoitolapsen äidiltä viestin. Isä oli hakenut lapsen hoidosta, joten en tavannut äitiä retkipäivänä. Kyseinen lapsi jäi samana päivänä kesälomalle. Viesti kuului suunnilleen näin " Kiitos ihanista retkikuvista ja ennenkaikkea ikimuistoisesta päivästä lapseni elämässä. Kiitos koko menneestä hoitovuodesta, olet korvaamaton <3 ". Tuli hyvä mieli.

Tukilapset tulevat meille rankkoja kokeneena. Ne neljä ihanaa, vauhdikasta ja haastavaakin pientä ihmistä. Pyöritän suurperhettä viiden lapsen ja tietysti täysi-ikäisten poikien äitinä / tukiäitinä. Syötän, juotan, nukutan, käytän suihkussa ja saunassa, puuhaan aamusta iltaan kaikenlaista, kuivaan kyyneleet, halaan, juttelen ja kuuntelen. Rakastan tätä työtä ja jokaista pientä ihmistä <3 Aina kun tukilapset lähtevät kotiinsa, saan jokaiselta ihanan ja sydäntä lämmittävän halauksen. Kuin kiitoksen siitä, että olen olemassa. Siitä, että olen osa heidän arkeaan. Omat isot pojat aiheuttavat paljon huolta, vaikka ovatkin ihania ja täydellisiä miehen alkuja. Ei mene päivääkään, ettenkö pelkäisi jotain asiaa heidän elämässään. Etten olisi huolissaan jostakin. Mutta ei kuitenkaan mene päivääkään, ettenkö olisi heistä äärettömän kiitollinen ja rakastaisi heitä koko sydämestäni. Neiti raastaa hermojani useita kertoja päivässä. Saa savun nousemaan korvistani komennellessaan muita lapsia ja myös minua. Siitä huolimatta hän on täydellinen, minun oma rakas jääräpääni ja äkäpussini. Minun rakas kiharapäinen jöröjukkani. Joka ilta sanon hänelle miten paljon häntä rakastan ja vastaukseksi hän näyttää käsillään miten paljon hän rakastaa minua. Olipa päivä ollut millainen tahansa, aina hänen kädet ovat niin levällään, kuin ne vaan pystyvät olemaan. Minä rakastan jokaista lasta <3