Niin se vaan tammikuu mennä vilistää eteenpäin. Tosin nyt en voi sanoa, että ompa aika rientänyt. Tuntuu nimittäin siltä, että joulusta olisi ikuisuus aikaa. Kai tämä huono tilanne kotona tekee ajankulumisesta niin kauhean pitkän tuntuisen. Mutta nyt tilanne on onneksi parantunut, viikonloppuna päästiin aimo harppaus eteenpäin ja tästä on hyvä jatkaa

Mitään kummempia juttuja ei ole tapahtunut neitinkään elämässä. Päivät rullaa eteenpäin ihan entiseen malliin. Lattialla on kiva pyöriä ympyrää, peppu nousee jo vaikka kuinka korkealle, jalat sätkii ja potkii vimmatusti, mutta eteenpäin ei vaan vielä pikkuinen pääse. Ja sekös vasta harmittaakin. Nyt hän on ruennut nostamaan ylävartaloaan työntämällä käsiään suoraksi ( olipa hankalasti selitetty ), mutta siinä sitten kiukustuu, kun ei tapahdu mitään.
Mikään ei pidä häntä enää vauva-asennossa, vaan väkisin on kiskottava itsensä istumaan. Onneksi ensi viikolla tulee täyteen se 6 kk ( apua, miten iso vauva meillä jo on!!! ) jolloin saa luvan kanssa rueta istumaan. Ihana olisi päästä hänen kanssaan pulkka- ajelulle, ehkäpä käymme jo lähiaikoina pikkuisen kokeilemassa

Soseiden maistelu jatkuu edelleen hyvin hitaaseen tahtiin. Makuja on tosin maisteltu jo useita, mutta määrät ovat edelleenkin vain muutamia lusikallisia kerrallaan. Tarjoan sosetta kerran päivässä ja kauhulla odotan sitä aikaa, kun soseaterian pitäisi korvata maitoateria

Perunaporkkana on ehdottomasti neitin suosikki ja tänään annoin maistaa ensimmäistä kertaa päärynää, sekin vaikutti uppoavan ihan yllättävän hyvin. Kohtahan sitä pitäisi alkaa totutella viljoihin ja lihaan, voi kääk!
Yöt menee yllättävän hyvin, paitsi nyt kun kirjoitin noin, niin varmasti ensi yö meillä valvotaan


Monesti mietin ettei sinne mahaan asti kyllä kovin paljon maitoa tuolla touhulla voi päätyä, mutta kai sitä sitten kuitenkin sopivasti menee, kun neiti on ihan tyytyväinen.
Uutena juttuna on tosiaan tullut tuo päristely. Ja se on muuten aika raivostuttavaa! Ja edelleenkin mietin usein, että onko se tosiaan vaan uusi opittu tapa, jota sitten on kiva kokoajan kokeilla vai pitäisikö siitä huolestua?
Tyty nimittäin tekee sitä tosi paljon. Lähes kokoajan. Hän pärisee nälkäisenä, kylläisenä, tyytyväisenä, väsyneenä. Jopa yöllä unissaan. Onkohan se normaalia? Mä jo kauhulla mietin, että voiko sillä olla esim. kissankarva vaikka kurkussa ja se raukka yrittää saada sitä pois? En tiedä mitä pitäisi tehdä, kai vaan seurata tilannetta. Hyvä ystäväni Google ainakin kertoo sen olevan ihan normaalia ja tuohon ikään kuuluvaa

Vauva- uinnissa olimme nyt toista kertaa ja yhtä ihanaa se oli kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ja nyt huomattavasti mukavampaa itsellenikin, kun tilanne miehen kanssa jo parempi. Silloin viikko sitten teki mieli hukuttaa koko mies

Tosi kiva, että siitä saimme yhteisen harrastuksen! Voidaan sitten jatkossa mennä uimaan ihan omalla ajalla ja saamme varmasti nuoremmasta pojastani seuraa, hän on oikea vesipeto

Sain myös vihdoinkin aikaiseksi varattua kirppispöydän. Olen suunnitellut sitä ainakin 10 vuotta

Laittelin viikonloppuna hintoja myytäviin vaatteisiin ja hiplailin niitä iiiiiihaniiiiaaa 50-60 cm vaatteita. Ja en kyllä raski luopua kovinkaan monesta. Voih! Kaipaan hurjasti raskausaikaa ( närästyksestä huolimatta ) ja haaveilen, että ehkäpä vielä kerran sen saisi kokea...

Mutta nyt täytyy rueta leipomaan, nam

Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille teille ihanille, palataan asiaan huoltokatkon jälkeen

Kommentit