Toista päivää koskee päähän ihan järkyttävän kovaa. Mitkään lääkkeet ei auta, yllättäin. Päänsärky on kyllä yksi inhottavimmista vaivoista ja eipä yllätä sekään, että juuri se vaivaa minua todella usein.

Ajatukset ovat liidelleet taas viime päivät aika synkissä vesissä, vaikkei mitään uutta ikävää olekaan tapahtunut. Kaikki vaan tuntuu jotenkin ahdistavalta ja raskaalta. Tuleva kesälomakin tuottaa päänvaivaa ja tällä hetkellä tuntuu, että olisin mieluummin töissä.

Eilen illalla olin taas muutaman viikon tauon jälkeen vertaistukiryhmässä ja kyllä olin ehdottomasti sen tarpeessa! Meillä oli tosi kiva ilta. Raskaista asioista huolimatta myös  nauroimme paljon, vaikka käsitellyissä asioissa ei kyllä oikeasti olekaan mitään huvittavaa. Vertaistuki vaan on ihan parasta terapiaa. Siellä tuntee kuuluvansa porukkaan, eikä tarvitse yksin pohtia näitä raskaita asioita. Kukaan ei ymmärrä näitä huolia ja tätä tuskaa paremmin, kuin samassa veneessä olijat. Ensi viikolla on sitten jo vihdoinkin kauan odotettu yksilöterapiani. Tuntuu taas vaihteeksi siltä, että olen terapian tarpeessa.

Sain tänään aloitettua matonpesun, jipii. Tykkään kyllä siitä puuhasta, mutta isot karvalankamatot on ihan mahdoton saada yksin kuivumaan. Tänään pesinkin pienempiä mattoja ja hyvä ystäväni oli niitä kanssani nostamassa, siitä suuri kiitos <3 Itikoita vaan on ihan järkyttävän paljon tänä kesänä ja ne tekevät kaikista ulkopuuhista ärsyttäviä.

Tekisi mieli taas valittaa ihan kaikesta, mutta ehkäpä lopetan kirjoittamisen tähän ja painun suihkuun. Onneksi kohta pääsee nukkumaan!