Tänään koitti se hartaasti odotettu päivä ja neiti aloitti eskarin. Aamupalapöydässä hoitotytön kanssa kikatellessa jännitys oli lähes käsin kosketeltavissa ja malttamattomana neiti odotti eskariin lähtöä. Kahdeksan jälkeen reppu oli jo selässä ja neiti valmiina eteisessä. Kävelimme reippaasti ihanan viileässä, melkeimpä syksyisessä säässä kohti päiväkotia. Eskarin ovi löytyi helposti ja neiti pujahti siitä nopeasti sisään. Riisui reppunsa ja takkinsa omaan naulakkoonsa, minä vaihdoin muutaman sanan hoitajan kanssa. Sinne jäi minun rakas vauvani, kuopukseni, päivieni pelastus ja elämäni valo <3

Kotiin hain neitin hoitotytön kanssa puolen päivän jälkeen ja voi sitä puheen sorinaa. Kaikki oli kuulema mennyt hyvin ja mukavaa oli ollut. Eskarikavereiden nimet eivät vielä olleet jääneet mieleen. Ainoa asia mikä ei ollut neitin mielestä kivaa, oli ruokailu. Jotenkin tämän osasin aavistaakin, neiti on nimittäin aika ronkeli ruokien suhteen. Ruokana oli ollut perunoita, riisiä, broilerikastiketta ja fetasalaattia. Neiti kertoi, ettei mitään ruokia ollut keitetty, vaan kaikki oli tarjottu raakana. Heh, tämä ei ehkä ihan pidä paikkaansa :) Urhoollisesti hän kuitenkin oli syönyt lautasensa tyhjäksi, kuulema oli pilkkonut perunat pieniksi ja nielaissut ne sitten pala kerrallaan juoden paljon vettä päälle. Kotiin päästyämme hän söi ison annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta ja kysyi voisinko minä tulla tekemään eskarinkin ruuat. No, jospa hän ajan kanssa tottuu niihinkin ruokiin.

Tästä se alkaa neitinkin koulutaival, eikä loppua ole näkyvissä!