Kyllä ei taas tiedä itkisikö vai nauraisiko. Tai no tiedän ja mieluummin kuitenkin nauran tässä tilanteessa. Ihan tarpeeksi olen kyseisen aiheen kanssa jo itkenyt. 

Eihän näissä meidän asioissa tietenkään oikeasti ole mitään nauramista, päinvastoin, mutta aina ei jaksa itkeäkään. Meidän elämään halutaan aina aika ajoin puuttua ja mikäli kyseessä on oikea huoli meistä, niin asia on ihan ymmärrettävää, mutta jos takana on jotain muuta, niin voin kertoa, että kaikki asiamme ovat jo hoidettavana. Mitään asioita ei olla lakaistu maton alle, vaan jokainen kivi tässä on käännettävä. Mutta me pärjäämme ilman kenenkään ulkopuolisen asioihin puuttumista.

Jos jollekin tuli aikaisemmista päivityksistäni, joissa kerroin että voin paremmin ja uskon, että asiat selviävät, sellainen kuva, että meidän elämästä olisivat huolet poistuneet, niin näin ei missään nimessä ole. Ihan samoja ongelmia täällä pyöritellään edelleen, mutta kai me vaan ollaan opittu elämään niiden kanssa. 

Jatkossa hoidamme mieluiten omat asiamme ja ongelmamme ihan itse ja tietysti ammatti-ihmisten tukemana.

Hyvää viikonloppua!