Ilmeisesti nämä lyhyet postaukset saa julkaistuakin, joten jatketaan niiden parissa.

22.7.2012

Päivät rullaa eteenpäin edelleen yllättävän nopealla vauhdilla.

Olen miettinyt paljon, siis ihan kokoajan tulevaa synnytystä ja elämää sen jälkeen.
Tulin siihen tulokseen, että meidän elämä muuttuu, heh.

Aika huima älynväläys, eikö.

Mutta jotenkin vasta nyt olen alkanut oivaltaa miten suuri vastuu ja elämänmuutos vauvan syntymästä alkaa.
Pojat on jo niin isoja, että olen saanut " mennä vapaasti" jo kauan aikaa. Ja tarkoitan nimenomaan mennä kauppaan, lenkille, salille, kaverin luo kkahville tai vaikkapa suihkuun. Olen voinut lähteä minuutin varoitusajalla vaikka uimahalliin. Mutta kohta se muuttuu.Kohta on huolehdittava Pikkuisen tarpeista ja rytmeistä.
Ei lähdetä enäähetkeäkään harkitsematta vaikka työkaverin kanssa kauppaan. Tuleva Nyytti päättää jatkossa meidän koko elämän rytmin.

Se on iso muutos minulle, mutta myös pojilleni. Toivottavasti he  sopeutuvat siihen hyvin. Ja näin minä ainakin uskoisin tapahtuvan.

Ja arvatkaapa vaan haittaako tämä muutos minua??

EI SITTEN TIPPAAKAAN.

Synnytys on toinen asia, jota mietin hurjan paljon.
Se oikeasti pelottaa minua kamalasti.
Ei niinkään se järkyttävä kipu ja tuska, vaan se, että jokin menee pahasti pieleen.

Eniten pelkään, että itselleni tulee joku aivoverenvuoto synnytyksen yhteydessä enkä selviä siitä hengissä.
Tai sitten Pikkuiselleni käy jotain kamalaa.
En vaan saa näitä pelkoja mielestäni.Ne kummittelevat kokoajan jossain tuolla takaraivossa.

Eipä taas auta, kun toivoa ja rukoilla, että kaikki menisi kuitenkin hyvin...

Näillä fiiliksillä mennään eteenpäin päivä kerrallaan...