Lapsuudestani on jo pitkä aika, mutta toki muistissa säilyy paljon erilaisia hetkiä myös niiltä ajoilta.

Synnyin perheeseen, jossa oli kaksi vanhempaa siskoa ja tietysti vanhemmat. Isäni oli tehtaalla töissä, äitini perhepäivähoitajana. Kissoja meillä oli aina. Aluksi asuimme kerrostalossa, josta minulla ei juurikaan muistikuvia ole, mutta muutimme minun ollessani ehkä neljän vanha rivitaloasuntoon. Asuinalue oli ihana, lähellä oli metsää, uimaranta, paljon kavereita ja melkein takapihallamme iso hiekkakenttä, jonne rakensimme majoja ja erilaisia leikkipaikkoja. Ollessani kuusi vuotias, minulle syntyi pikkuveli <3

Isäni oli paljon poissa kotoa, hän teki kolmivuorotyötä ja vietti paljon aikaa pesäpallonparissa, valmennus- ja katsojan roolissa. Äitini siis hoiti meidät lapset ja kodin lähes yksinään. Kiersin isän mukana katsomassa pesäpallo-otteluita ympäri Suomea ja pesäpallosta tuli tärkeä osa omaakin lapsuuttani ja nuoruuttani. Äitini kanssa leivoimme usein, ulkoilimme, kävimme kirjastossa... Kävimme myös kesäisin paljon marjassa. Muistan monet kerrat miten ärsyttävää oli rämpiä märässä metsässä mustikoita poimimassa, itikoiden syötävänä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ne olivat kivoja yhteisiä juttuja. Nukuin kuulema usein päiväunetkin metsässä, tätä en tosin itse muista. Soitin lapsena myös pianoa, niinkuin myös sisarukseni.

Teimme ihania uintiretkiä siskojeni kanssa läheiselle uimarannalle, rakensimme lauttoja, joilla purjehdimme ihan oikeasti, seikkailimme metsässä, jossa oli myös isot ja kiinnostavat suoalueet, järjestimme naapureille mm. eläinnäyttelyitä, eläimet olivat luonnosta kerättyjä hyönteisiä ja mita pikkueliöitä, sekä erilaisia ohjelmailtoja rivitalomme pihalla. Paikalla oli useita naapureita :)

Vietimme loma- aikoina pitkiäkin aikoja mummoni ja ukkini luona Varkaudessa, jonne matkustimme siskojeni kanssa myös linja- autolla. Se oli hurjan hauskaa ja jännittävää. Toinen mummoni asui samalla paikkakunnalla meidän kanssamme ja hän vierailikin meillä usein. Kuten myös monta muuta vanhempieni ystäväperhettä, samoin kuin me kyläilimme paljon heidän luonaan.

Muistan yhden ihanan joulun, kun saimme lahjaksi jokainen oman potkurin. Miten ihanaa olikaan lähteä vielä pimeänä aattoiltana kirpeässä pakkassäässä laskemaan mäkeä naapurin pihalta, nuket kyytiin puettuina <3 Lähes jokaisena jouluaattona juuri ennen pukin tuloa pikkuveljeni joutui lääkäriin, hänelle puhkesi korvatulehdus ja taidettiinpa joskus tarvita tikkejäkin johonkin kohtaan päätä. Se kyllä aina raivostutti, siirtyihän pukin tulo aina myöhemmäksi, mutta ei se joulusta mitenkään huonompaa tehnyt, siihenkin tottui ajan kanssa ja siskojeni kanssa jo vitsailimme aattoaamusta lähtien, että pikkuveli voisi jo aamulla kolhaista päänsä tai itkeä korviaan, ettei tarvitsisi pukin tuloa viivästyttää :)

Tein itselleni " vauvan ", täytin pikkuveljeni ruskean äitiyspakkauksen toppahaalarin vaatteilla ja muilla pehmusteilla ja hoitelin sitä päätöntä vauvaa päivät pitkät :) Oli minulla toki oikeitakin vauvanukkeja, mutta tämä oma tekemä oli suosikkini. Myöhemmin sain sitten ison oikean nuken, jolle annoin nimeksi Markus. Siitä tuli minulle äärettömän rakas ja tallessa se on edelleen <3

Söimme aina sunnuntaisin ns. " paremman lounaan ", vieläkin nousee vesi kielelle muistellessani ihania äitini valmistamia porsaankyljyksiä perunoiden kera. Keitoista minä en tykännyt.

Kävimme useana kesänä kesälomareissulla Manamansalossa ja pikkuveljeni ollessa pieni reissasimme isäni ja ystäväperheemme isän ja hänen neljän lapsensa kanssa lapissa ja Norjassa, ne olivat mukavia reissuja :)

Olin viidennellä luokalla, kun muutimme vanhempieni nykyiseen kotiin, isoon omakotitaloon. 14- vuotiaana sain toisen ihanan pikkuveljen, mutta niistä ajoista lisää haasteen osassa " Nuoruusmuistoja " <3

Minulla oli ihana lapsuus. Sain elää turvallisessa ja rakastavassa perheessä. Vanhempani eivät käyttäneet lainkaan alkoholia, eivätkä edes tupakoineet. Meillä oli rajat ja rakkautta. Vanhempani antoivat minulle hyvät eväät tulevaisuutta varten, vaikken ihan aina ole osannutkaan niiden mukaan toimia.

Muistoja olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta silloin tästä tulisi romaanin mittainen kirjoitus :) Kiva oli muistella lapsuusaikoja, ehkäpä palaan näihin muistoihin vielä myöhemmin uudestaan <3