Voi, voi , koko viikon on ollut jälleen kerran se sama tuttu tunne 😞 Nyt se jotenkin liittyy esikoiseeni 😞 Hän on ollut koko viikon tosi outo ja hiljainen. Huokaus. Näin hänet eilen ja näytti siltä, että hän purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä. Kun kysyin mikä on hätänä, vastasi hän tietysti ettei mikään 😞 Miksi aina pitää olla joku suru, murhe tai huoli? AINA 😞

 

kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne puhelimella ja uskon, että myös viimeistä. Kamalan hankalaa.

Mutta ajattelin nyt kokeilla jos se karma toimisi tällä kertaa tämmöisessä surullisessa asiassa, kun sen" ääneen sanon " tai siis kirjoitan ja Se tunne olisikin tällä kertaa väärässä. Vaikka eihän se niin koskaan mene 😢

Hyvää yötä ❤