Niin sitä vaan alkaa tämäkin viikko lähentyä loppuaan. Viikko, joka olisi voinut vaikka jäädä välistä. Mutta mahtui tähän viikkoon onneksi myös iloisia hetkiä.

Alkuviikosta tietooni tullut suuren suuri huoli on läsnä edelleen. Tietenkin. En usko, että saan koskaan tietää tarkalleen mitä asia koskee, se on surullista, koska haluaisin ehdottomasti auttaa ja olla lapseni tukena, mutta tähän huolen aiheeseen ja sen ratkaisemiseen saa nyt riittää poikieni isä. Ja olen kyllä siitä äärettömän kiitollinen, että hän on nyt lapsemme tukena ja tämä kertoo myös heidän parantuneista väleistään. Olen tavannut esikoistani useasti tällä viikolla, hän on ollut välillä aika hiljainen, mutta pääosin kuitenkin ihan normaali. Mitään en voi häneltä kysyä, koska minähän en tiedä mitään ja missään tapauksessa en aijo sotkea lapseni ja hänen isänsä välejä. Joten pidän suuni visusti kiinni, vaikka haluaisin niin halata häntä, kysyä miten hän voi ja ennen kaikkea auttaa!!! Kävimme neitin kanssa kylässä hänen luonaan ja näimme pitkästä aikaa myös ihanan kissa rontin :) Olen myös ollut päivittäin puhelimessa poikien isän kanssa ja on taas pitkästä aikaa tuntunut todella hyvältä jakaa lastemme huolia ja asioita ihmisen kanssa, joka kuuluu heidän elämäänsä samalla tavalla kuin minäkin. Välittää ja rakastaa samalla tavalla kuin minäkin. Voin vain toivoa, että asiat jotenkin selviävät ja huoli vähenee pikku hiljaa.

Loppu viikko onkin sitten mennyt jälleen kerran erilaisten auto ongelmien parissa. Hohhoijaa. On ollut autokauppoja, yksi kolari, auton poistoa liikennekäytöstä ja mitähän vielä. Alkaa tulla jo liiankin tutuksi ajetut kilometrit, erilaiset laakerit ja jakopäänhihnat. Hirveää hommaa tuokin Trafin ja vakuutusyhtiöiden sivuilla toikkarointi. Toivottavasti tässä talossa ei tarvitse ihan heti tehdä minkään sortin auton vaihtoja. Minä kun olen auto asioissa ihan täysi tumpelo, tai ainakin olin vielä pari kuukautta sitten, heh, niin kyllä on monta kertaa ollut hermot tooooodella tiukalla. Onneksi poikien isä on jaksanut kuunnella puheluni, kun tuskastuneena olen soittanut useita kertoja, kun en vaan yksinkertaisesti ole ymmärtänyt jotain tärkeää asiaa. Ilman häntä olisin ollut tosi pulassa. Mieheni ei nyt ole lainkaan halunnut ottautua asiaan ja mitäpä nämä oikeastaan hänelle edes kuuluu. Nyt peukut pystyyn kaikki, että mitään autoihin liittyvää ei tule enää hetkeen näihin kirjoituksiini :)

Tukilapset viettävät taas viikonloppua meillä. Ulkona on ollut inhottava räntäsade  koko viikonlopun, joten tekemistä on keksitty sisällä. Olemme pelanneet vaikka kuinka paljon erilaisia lautapelejä, kävimme myös kirpparilla ja samalla toki myös ulkoilimme hetken aikaa huonosta kelistä huolimatta ja äsken tulimme juuri uimahallista. Nyt muksut katsoo karkkipäivän karkkiensa kanssa " Risto Räppääjä ja Yöhaukka "- ohjelmaa ja minulla on hetki aikaa istua tässä. Mieheni lähti aamupäivällä sukulaisiensa luo, joten ollaan saatu puuhailla ihan rauhassa :) Jotenkin minusta vaan on mukavampaa olla kotona pelkästään muksujen kanssa.

Mutta siinäpä sitä jo tulikin kirjoiteltua tämän viikon kuulumisia. Nyt pyykinlaittoon ja hetkeksi oman kirjan pariin. Kivaa lauantai-iltaa kaverit <3