Anteeksi, että nyt vasta sain itseni kirjoittamaan :( Ja huomaatteko miten kekseliäitä otsikot ovat :)

Mutta sitten asiaan...Lapsi löytyi!!! Vein siis vanhimman poikani keskiviikkona alkuillasta kaverinsa luo ja aamulla kauhukseni huomasin, ettei hän ole tullut kotiin :/ Itse menen nukkumaan neitin kanssa jo yhdeksältä, enkä siksi usein edes näe poikien kotiutumista, kun tulevat vasta yhdeksän jälkeen ja yöllä vessassa käydessäni olin katsovina, että kummankin kengät ovat sikin sokin eteisessä. Yleensä hän kyllä ilmoittaa, mikäli jää jonnekin yöksi. No, aloin tietysti pommittaa häntä viestein, puheluin ja kaikin mahdollisin yhteydenotto keinoin. Ei vastausta. Mihinkään. Kyllähän hän on jo paria kuukautta vaille täysi-ikäinen, mutta ei se sitä huolta poista ja varsinkin, kun on ollut ongelmia noiden yösokereiden kanssa niin huoli oli oikeasti kova. Iltapäivällä kävin jo häntä etsimässä ja mietimpä jo sairaalaan soittoakin. Vihdoin hän sitten neljän jälkeen iltapäivällä soitti kaverinsa luota, oli kuulema nukkunut sinne asti :/ Kotiin tultuaankin painui suoraan nukkumaan, että vähän ihmettelen miten sitä unta nyt niin riitti, mutta pääasia tietysti on, että poika löytyi ja on kunnossa :)

Lääkäri soittikin siis vasta torstaina. Samana päivänä, kun etsin lastani. Kaikki arvot olivat kohdallaan. Missään ei mitään huolenaihetta. Plääh. Niin toivoin, että olisi löytynyt vaan joku tulehdus ja se olisi hoidettavissa helposti. No, näin ei tietenkään ollut vaan tutkimukset jatkuu. Lääkäri heitti ilmoille aika pelottavan diagnoosiepäilyn, verikokeet nyt otettu ja tulosta odottelen taas viikon :( Viikko tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta odottaa ja pelätä pahinta ja istua Googlen ääressä :( Kumpa osaisin edes pysyä poissa sieltä, tieto nimittäin lisää tuskaa, huomattavasti!!! Sain myös kuurin Kortisonia. Ei se lääkäri oikein osannut perustella, että miksi hän sitä määräsi, mutta määräsipä kuitenkin ja syön sitä nyt sinne ensi torstain lääkäriaikaan asti ja katsotaan onko kivuille tapahtunut mitään. Yöunethan ne menivät heti, kun tuon kuurin aloitin, viime yönä piti ihan väkisin puristaa silmiä kiinni, mutta eivät ne pysyneet. Samoin päiväuniaikaan, jolloin yleensä aina nukun pienen hetken. No, nyt en nuku. Valvotaan sitten tämä viikko ja odotellaan tuloksia. Muuten olo on hurjan energinen ja pirteä, lukuunottamatta noita kipuja käsissä, jaloissa ja tätä kamalaa päänsärkyä. Sekin kuulema kuuluu tuon Kortisonin "haittavaikutuksiin", kuten tuo unettomuuskin.

Ulkona sataa taivaan täydeltä jotain isoja riekaleita, kevät ottaa vähän takapakkia, mutta eihän tässä mitään kiirettä olekaan. Neiti on ulkona isänsä kanssa, korjaa kuulema ison veljen mopoa. Veljet ovat neitille kyllä ihanan tärkeitä, monesti päivässä hän kysyy minulta, että " Äiti, voisinkohan mennä yhteen huoneeseen?" Tiedän hänen tarkoittavan poikien huoneita ja kun annan luvan niin hetkessä hän roikkuu jommankumman ovenkahvassa ja kysyy nätisti "Voinko tulle sinun huoneeseen, äiti jo lupas?" Ja aina hän on tervetullut <3 lapset ovat niin ihania, vaikka tällä viikolla ovat huolta aiheuttaneet poikieni lisäksi myös siskoni tyttö ja monesti olemme siskoni kanssa miettineet, että onko tämä äitiys tosiaan niin ihanaa, kuin annetaan ymmärtää :/ Äitini sanoi viisaasti " Pienet lapset polkevat äidit syliä, suuret sydäntä..." Ja näinhän se juuri on!!!

Kiitos teille kaikille taas kerran voimien toivottelusta, ei auta kuin jatkaa eteenpäin ja toivoa, että kaikki jotenkin vielä järjestyy. Olette tärkeitä <3