Mä en ole mitenkään päin valmis luopumaan jalkapallomahastani, haluaisin pitää sen aina. Sanoinkin tänään miehelleni, että pitää hakea sairaalan pakastimesta samalla reissulla uusi kaveri, kun synnytys on ohi, niin saan taas nauttia mahan kasvattelusta
Joopa joo, ei pitäisi edes leikkiä ajatuksella, eiväthän meidän pakkasukot selvinneet viimeksikään sulatuksesta, tosin eipä silloin tärpännyt tuoresiirtokaan, joten ainahan niissä alkioissa on eroja.Mutta nyt vaan jalat visusti maanpinnalle ja nauttimaan tästä hetkestä, vaikka kiva sitä on välillä haaveilla suurperheestä
Eilen oli taas neuvola. Edelleenkin virtsanäyte oli puhdas ja verenpaine normaali, hyvä näin. Painoa on nyt tullut kaikenkaikkiaan n.7 kiloa. Tosin sekin on nyt vähän vaihdellut välillä laskien ja välillä hurjasti nousten tässä viime viikkojen aikana. Mutta ihan kai se on hyvissä lukemissa kuitenkin.
Ainoa huolenaihe olikin tällä kertaa tuo kokoajan laskeva hemoglobiini. Viime viikolla se oli 111, nyt enää 107 ja sen kyllä huomaa ja tuntee kropassa. Väsyttää ihan kamalasti kokoajan, tuntuu ettei jaksa käsiään nostaa, eikä jalkojaan liikuttaa. Ja silti minä valvon jälleen lähes kaikki yöt.
Välillä kaikki tuntuu ihan ylivoimaisen raskaalta, enkä jaksa muuta tehdä, kuin makoilla sohvassa. Välillä onneksi on parempiakin päiviä. Tai ainakin hetkiä.
Tänään vaihdoin rautatablettien merkkiä, entiset Obsidanit tekee kamalan pahan olon, närästää ihan hirveästi, eivätkä näköjään edes auta toivotulla tavalla. Nyt kokeilussa Retafer ja ainakin näin ensimmäisen napin jälkeen tuntuu paljon miellyttävämmältä, pahaolo ei iskenyt ainakaan heti, eikä siitä tullut lisää närästystäkään.
Täytyy toivoa, että olo pysyy tällaisena jatkossakin ja jospa tuo lääke hieman jopa nostaisi tuota hemppaa, kun minun tietääkseni juuri se näissä rautalääkkeissä olisi tarkoituksena
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en ole jaksanut käydä edes tuolla lapsettomuuspalstoilla ja muiden blogeja lukemassa, vaikka normaalisti luen niitä lähes päivittäin. Haluaisin kyllä tietää mitä "kanssasisarilleni" kuuluu, yritän jaksaa huomenna jo paneutua niihinkin. Tai ainakin viikonlopun aikana. Tai viimeistään ensi viikolla.
Haluaisin jaksaa niin paljon kaikkea muutakin, mutta nyt on vaan mentävä näin. Ei ole voimia mihinkään muuhun.
Mutta siinäpä minun tämän hetkiset kuulumiset, nyt raahaudun taas sohvalle makoilemaan ja nauttimaan pikkuiseni hurjasta myllerryksestä
Kommentit