Huhti- ja toukokuussa juhlittiin minun poikien syntymäpäiviä. Nuorempi täytti 24 ja esikoinen 26. Kauheeta miten isoja poikia minulla jo on. Ja niin äärettömän rakkaita <3

Esikoinen on saanut elämänsä raiteilleen. Hän opiskelee ravintola kokiksi ja valmistuu syksyllä. Töitä hän on tehnyt koko opiskelujen ajan, välillä kolmessa eri työpaikassa. Tällä hetkellä hän on töissä yhdessä lähikaupunkimme suosituimmista ruokaravintoloista, sekä tekee välillä vuoroja paikallisen terveyskeskuksen kahvilassa. Olen niin ylpeä siitä, miten hän sai elämänsä raiteilleen ja joskus jo uskallan ajatella, että huume sekoilut olisivat hänen kohdallaan ohi. Välillä hän on ollut niin väsynyt, että on halunnut lyödä hanskat tiskiin ja puhunut pelottavia asioita, huumemaailmaan palaamisesta, mutta olen antanut ohjeita , kuunnnellut ja ollut tukena ja tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.

Nuorempi poikani ei ole tällä hetkellä koulussa eikä töissä. Hänen päivänsä kuluvat pelaillen ja kavereiden kanssa aikaa viettäen. En kuitenkaan ole huolissani, koska se on hänen valintansa ja ehkä hänkin jossain vaiheessa suorittaa opiskelut loppuun ja aloittaa työelämän. Sen aika ei vaan ole vielä.

On ihanaa äitinä seurata miten tärkeitä pojat ovat toisilleen. He käyvät paljon toistensa luona, pelailevat yhdessä ja puhuvat elämän vaikeistakin asioista. Se on sitä veljesrakkautta parhaimmillaan.