...suru silmissäs kertoo sen...

Taas on jäänyt kirjoittelu vähiin, mutta sepä ei ole enää mitään uutta.

Talvi taisi jo olla ja mennä . Maat olivat valkoiset ehkä viikon . Nytkin on plussa-asteita useita ja luvattu on kovaa vesisadetta. Plääh.

Edellisellä lääkärireissulla sain taas huonoja uutisia . Yksi murtumista oli jotenkin painunut kasaan ja sairasloma jatkui kahdella kuukaudella. Silti minä voin yllättävän hyvin ja kipuja on vain vähän .

Olen miettinyt paljon elämää yleensä ja olen  tosi huolissani muutamasta läheisestä ihmisestä 😓 Haluaisin auttaa ja olla tukena, kun vaan tietäisin miten. Täytyy myöntää , että en ole ollut kovin hyvä ystävä varmaan kenellekään viime aikoina , koska olen pitänyt yhteyttä ystäviini ja läheisiini ihan liian vähän . Silti se vähäinenkin määrä yhteydenpitoa on tuonut ilmi, etteivät kaikki minulle rakkaat ihmiset voi hyvin ☹ Muutama on kertonut ongelmistaan ja suruistaan avoimesti ja olen yrittänyt parhaani mukaan heitä tukea. 

Toisten surun pystyy aistimaan , eikä sanoja edes tarvita. Kumpa asiat kääntyisivät paremmaksi ja suuret huolet väistyisivät syrjään.

...että sydänmaasi on musta. Paljon auttaa osaa en. Mutta sen minkä voin teen sydämestäin , tartun kätees ja lausun näin : Lähtisitkö laulun laitumille, sinne missä puhuu tuulensuu.. .