Pääsin nopeasti ensimmäiseen terapiaan ( tai miksi sitä nyt kutsutaankaan ) ja ensimmäinen tapaaminen oli siis eilen. Odotukset olivat korkealla, vaikka pelon sekaisin tuntein kävelinkin huoneeseen. Pois lähdin hyvin hämmentyneissä fiiliksissä. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Terapeutilta saamani " ohjeet " olivat hyvin outoja. En todellakaan aio niitä toteuttaa. Hän takertui myös poikien isän elämään ja kyseenalaisti oikeastaan koko hänen isyytensä. Todella outoa. En missään nimessä odottanut tuollaista keskustelua. No, ensi viikolla menen uudestaan, saapa nähdä meneekö käynti yhtään paremmin. Ja aion kyllä jatkaa siellä käymistä, vaikka ensi viikon jälkeen tuleekin yli kuukauden kesätauko.

Ajatukseni ovat olleet tämän viikon jotenkin umpisolmussa. Olen miettinyt taas paljon elämäämme taaksepäin, vanhoja ahdistavia asioita on noussut ajatuksiini ja olen ollut myös hirveän väsynyt. Yöt menevät edelleen useasti heräillen, mutta ehkä kuitenkin nukun vähän paremmin, kuin vielä pari viikkoa sitten. Muuten meille ei kuulu mitään uutta. Päivä kerrallaan tässä raahaudutaan eteenpäin. Helteet ovat piristäneet kyllä mieltä kummasti, kyllä se aurinko vaan tekee ihmeitä :)

Kivaa päivää teille jokaiselle <3