Joulun pyhät on ohi ja aina se joulu vaan on ihanaa aikaa <3

Aattoaamuna heräsin ihanaan kinkun tuoksuun. Kuorrutin kinkun jouluradion soidessa hiljaa taustalla. Muu perhe nukkui. Neidin herätessä alkoikin hulina. Hän oli ihan hirveässä vimmassa ja jännitti tosi paljon. Tonttu oli tuonut yhden lahjan yöllä kuusen alle ja siitä paljastui Frozen-astiasto. Paistoimme piirakoita, söimme kinkkua ja joulupuuroa. Päiväkahville lähdimme vanhempieni luo, niinkuin aina jouluna. Siellä olivat myös toinen siskoni miehensä ja poikansa kanssa, sekä siskoni tyttö oman perheensä kanssa ja oli kyllä ihana nähdä sukumme pienintä neitiä pitkän tauon jälkeen. Paikalla olivat myös toinen pikkuveljeni avovaimonsa ja pienen pörröisen Bernhardilaisneidin kanssa. Ihanaa yhdessäoloa ja herkullisia jouluherkkuja pöydän täydeltä <3 Kävimme myös neitin kanssa hautausmaalla ja kotiin palatessamme esikoiseni oli kinkun kimpussa, heh :) Söimme perheen kanssa ihanan jouluaterian ja pojat lähtivät vielä käymään vanhemieni luona ja toivat takaisin tullessaan joulupukin mukanaan. Neitiä ehkä vähän jännitti, mutta oikein reipaasti hän vastaili pukin kysymyksiin ja pukkikin kertoi oman ikänsä, 198 vuotta :)

Lahjoja tuli jokaiselle, neiti sai vaatteita, Frozen-legolinnan, pehmokoiran, rahaa, lahja-kortteja, kaukoputken, hulluroskispelin ja paljon, paljon muuta. Poikien lahjat olivat lähinnä vaatelahjoja ja kirjekuoria, jotka olivat oikein mieleisiä. Saivat he kumpikin myös kengät ja tietysti karkkia ja deodorantteja. Itse sain ihanat villasukat ( niinkuin myös kaikki lapseni ) ja lapaset, karkkia, lahja-kortteja kaksikin kappaletta, siskoltani kaksi ihanaa kelloa, kahdet housut, puhelimeen uuden kotelon ja mikä parhainta, rikka-imurin :) Oltiin siis oltu yllättävän kilttejä :)

Joulupäivänä kävin neitin kanssa perinteisesti siskoni luona jouluaterialla. Harvinaista herkkua päästä valmiiseen ruokapöytään ja kylläpä olikin mahtavat tarjoilut. Siellä olivat myös vanhempani, pikkuveljeni, toinen siskoni perheineen, siskoni tyttö perheineen ja myös hänen isänsä. Ihanaa yhdessäoloa jälleen kerran <3

Tapaninpäivä menikin sitten suklaarasioiden ja huippu hyvän kirjan, Olli Lindholmin elämäntarinan Yhden miehen varietee, parissa ja vaan loikoillessa sohvalla. Illalla alkoi myös pikku-Leijonien MM-kisat, mutta pelit taitavat tulla yöaikaan, joten taitavat nämä kisat jäädä välistä.

Tänään olimme neitin ja tukilasten kanssa tallilla. Otin siis tukilapset matkalta kyytiin ja hekin pääsivät ratsastamaan. Kivaa oli, vaikka oma ratsastus nyt jäikin aika vähälle.

Kohta vaihtuu vuosi. Mitähän kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan...