Jälleen herätty yhteen ihanaan aamuun. Pikkusen pakkasta,harmi tosin ettei lunta ollut yön aikana satanut, vaikka tukilasten kanssa kovasti sitä toivottiin.

Olo on ihmeen tyyni ja rauhallinen. Puuttuu täysin aijempien hoitojen panikointi ja hurja oman kropan kyttäily. Mutta puuttuu myös muut oireet. Ei ole mitään tuntemuksia mihinkään suuntaa. Paitsi punktion jälkeiset mahakivut ovat vaivana edelleen. Istuminen ja makuulta nouseminen ovat edelleenkin tuskallisia. Mitä ihmettä tää oikein on? Voisikohan se tietää sittenkin hyvää? Voisiko ihme tapahtua sittenkin meille? Pelottava ja niin kaunis ajatus

Kysyin siskoltani (joka on lääkäri ja käynyt nämä hoidot läpi), et voiko nämä kivut enteillä jotain kamalaa, mut kuulema punktiokivut voi kestää viikon,sit pitäs jo huolestua. Ja huomenna on viikko punktiosta, voi voi Onhan nää tosin huomattavasti helpottaneet viikossa ,mutta eivät läheskään kokonaan. Enkä kyllä aijo mennä lääkäriin, ei sellaista ronkkimista varmasti meidän kultahiput kestä, joten en varmasti riskeeraa "vauvojani" sillä. Kyl mä nää kivut kestän! On tässä kestetty hurjempiakin tuskia.

Huominen työpäivä vähän kauhistuttaa. Eilen nimittäin kävin tukilasten kanssa leikkipuistossa ja kävelymatka keski ikuisuuden, kävelin oikeesti, kuin viimeisillään raskaana oleva. Ja joka askeleella sattui. Mitenkähän huomenna, kun pitää liikkua pikkusen rivakammin ja nostella ja kiikutella ja kaikkea muutakin mitä nyt vaan lasten kanssa voi tehdä Mutta jospa me ulkoillaankin ihan vaan omassa pihassa, sillon ei tartte "muumimammana" laahustaa pitkin katuja

Luge-oireet sit onkin ihan ennallaan. Kuvotusta, "rukkaset" arat ja turvoksissa, väsymys, vilunväristykset...Niin ihanalta kuulostavia oireita, koska nehän vois olla juuri NIITÄ tarvittavia, mutta ikävä kyllä, nämä oireet on olleet hyvinkin vahvana jokaisessa hoidossa. Mutta vielä en ole menettänyt toivoani ja sekin on ihme, onhan jo PP4