Vietimme kaksi ihanaa päivää mökillä. Sää oli helteisen lämmin ja en osaa edes sanoin kuvailla miten paljon nautin siellä olosta. Ja niin nautti neitikin. Tein hirveän ison homman polttopuiden kanssa, joten pelkkää lomailua mökillä olo ei ollut, mutta jopa se puusavotta oli kivaa.

Neiti ui paljussa useita kertoja päivässä ja tietysti uimme myös järvessä ja kävimme rantasaunassa. Mökin vene oli karannut rannasta ja aikamme rämmittyämme metsässä löysimme sen eräästä poukamasta. Vesi oli siellä tosi matalaa, joten kahlasin kaislojen seassa keskelle poukamaa ja kiskoin veneen rantaan. Palasimme mökille hakemaan airot ja pelastusliivit ja soutelimme veneen takaisin mökille. Ystäväni satutti matkalla jalkansa astuttuaan jonkun kepin päälle, joka meni kengänpohjasta läpi upoten syvälle jalkaan. Täysin ilman haavereita ei siis tämäkään mökkireissu sujunut.

Pelasimme neitin kanssa sulkapalloa ja välillä lasitetulla terassilla biljardia. Grillasimme useita kertoja ja vain nautimme ihanasta yhdessä olosta. Viimeisenä iltana neitin jo ollessa nukkumassa katsoimme Leijonien " kuolemanottelua " ja vaikka ottelu päättyikin huonoimmalla mahdollisella tavalla päättäen Suomen kisat siihen, nauroimme vedet silmissä ja tunnelma oli ihan uskomaton. En muista milloin olisin nauttinut elämästä niin paljon, kuin näinä mökkipäivinä.

Eilen aamulla palasimme kotiin ja arkeen paluu tuntui hirveän raskaalta. Kävin fysioterapeutilla ja sain kasan ohjeita kotiin. Päivän siivosin ja leivoin ja illalla juhlimme vanhempieni, siskoni ja muutaman rakkaan ystäväni kanssa esikoiseni syntymäpäiviä. Hänen isänsä oli käynyt synttärikahvilla jo viikolla. Esikoinen oli hiljainen ja jotenkin surullinen. Tuntui niin hirveän pahalta hänen puolestaan. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa vieraiden läsnä ollessa, mutta illalla katsoessani Arttu Wiskarin päivää Vain elämää- ohjelmassa, romahdin täysin. Itkin hysteerisesti tätä elämän julmuutta ja sitä, että jouduin palamaan takaisin kotiin. Takaisiin tämän kaiken paskan keskelle. Takaisin omaan elämääni.