No niin, aloitetaan :)

Herättiin aamulla hiukan epätodelliseen olotilaan klo 7.30. Oltiin nimnittäin kannettu kahteen asti kurkkusuorana itkevää lasta :( Ja senkin jälkeen itkua piisasi, joten omat unet jäivät pariin tuntiin.

Suppo ( ylimääräinen ) ja korvatipat auttoivat saamaan pikkuisen reppanan edes hetkellisesti uneen.

Aamupesut tehtiin hyvin pikaisesti, ja unohdin ensimmäisen kerran jopa D-vitamiinit, mutta ei kai se niin kamalaa ole.

Aamupäivä meni sylikkäin istuen. Ei neiti jaksanut katsoa pikkukakkosta, eikä kiinnostanut lelut. yhdeksän aikaan tyttö otti pienet torkut, minä kokoajan istuin vieressä ja silitin.

Lääkäriajan sain klo 10.40. Paha,paha aika meille, silloin nimittäin syödään. Jätin aamupalankin antamatta ihaan sen takia, että saisin edes jotain menemään lounaalla. ( Aamupala meillä on tosiaan ihan harjotteluasteella, joskus menee 2 lusikallista, yleensä ei sitäkään ) rintamaitoa tietysti oli mennyt pitkän kaavan mukaan aamu.unille ruetessa.

No, lounas oli sitten suoraan sanoen katastrofi. Kädet huitoi, jalat potki, pää pyöri. Tyttö karjui naama punaisena. Aina jos sain lusikan tyrkättyä suuhun, hän pärskäytti kaikki pois ympäri keittiötä ; Minun vaatteet ja hänen vaatteet kaikki täynnä porkkanapilkkuja, joten se siitä ruokailusta ja kaikki vaatteet vaihtoon.

Lääkärissä menikin ihan hyvin ja todettiin neitin ensimmäinen korvatulehdus. Voi iik, siitäköhän se kierre nyt alkaa? Mutta minä lähdin tyytyväisenä reseptin kanssa kohti apteekkia. Olihan kamalaan yöhön nyt löytynyt selitys.

Apteekissa keksin loistoidean. Annan lääkkeen ensimmäisen satsin jo sielä ja imetän apteekin vessassa. Kello oli nimittäin jo ties vaikka mitä ja tiesin, että neiti nukahtaa autoon, joten syömisestä ei taaskaan tulisi mitään. Ajatuksena oikein hyvä, toteutettuna jotain ihan muuta. Lääke lensi kaarella pitkin ulkopukua, kaulaa, turvaistuinta. Yhtään ei tyttö nielaissut. Uusi satsi ruiskuun, neiti kainaloon ( potki ja rimpuili muuten hurjan paljon ) ja ruiskulla suoraan syvälle kurkkuun. Itkua, karjumista, kakomista, mutta myös nielaisu. Jess, siellä se oli!!! Ja hyvillä mielin tissi esiin. Mutta karjuminen vain yltyi, hän huusi kuin tekisin hänelle jotain kamalaa, hakkasi käsillään. työnsi tissiä kaikinvoimin pois. Luovutin. Puin päälleni ja lähdin. Ja voin vaan kuvitella miltä meidän vessareissa muista asiakkaista on kuulostanut, sen verran murhaavia katseita sain osakseni.

Ajomatka kotiin meni laulaen, kiekuen, kotkottaen, mitä nyt vaan voi suustaan ääniä päästellä ja sain kuin sainkin tytön pysymään hereillä. Kotona kamalaa vauhtia vaatteet pois, suppu ja vaipanvaihto ja tissi suuhun. Siinähän sitä luputti ilman mitään ongelmia. kotona syöminen on siis ehdottomasti meidän juttu :) Ja niimpä tyttö nukkui pitkästä aikaa kunnon unet klo 12- 15, aah mikä nautinto. Herättyä taas tisuteltiin hyvällä ruokahalulla ja neiti olikin itse aurinko. Jaksoi leikkiä hyvin lattialla, oli mkokoajan äänessä uusilla oppimillaan ääntelyillä ; Kalikalikalikali ja tättättättättittittit, ihanaa kuunneltavaa <3

Viiden maissa olikin sitten päivän ensimmäinen soseruoka. Tai sen epäonnistuneen lounaskokeilun lisäksi. Ja jälleen alkoi kamala taistelu, pärisyttäminen ja kiljuminen :/ Mutta heti kun nuorempi poikani tuli "apuun", seisomaan siihen viereen ja jotain ilveilemään, alkoi suu aueta kuin itsestään. Sinne upposi perunapossunlihakukkakaalisose ja vielä ruusunmarjat jälkkäriksi. Ihanaa, että pojat ovat joskus myös kotona :)

Sit taas touhuiltiin lattialla, välillä neiti rullasi menemään kävelytuolillaan ihan hurjaa vauhtia ja kiljui mennessään. Kuuden maissa sitten oli taas tisuttelun ja iltaunien vuoro. Tällä kertaa sain itsekin käytyä hetken unessa, tyttö nukkui kuin tukki.

Ja taas oli aika leikkiä ja laulella. Mies saapui töistä kotiin seitsemän aikaan ja minä sain hetken hengähtää. Neiti touhuili isänsä kanssa jotain keittiössä, kuului vaan iloinen pulina ja minä makasin taju kankaalla sohvassa ;)

Iltapuuro olikin taas jotain ihan kamalaa, onneksi kukaan ulkopuiolinen ei ole sitä showta näkemässä. Ehkä muutama lusikallinen nmeni mahaan asti, en tosin ole yhtään varma, niin paljon oli siitä puroa kaikkialla muualla. 

Siitä sitten iltapesuille. olisi ollut kylpypäivä, mutta jätettiin suosiolla väliin kipeiden korvien takia. Sitten oltiinkin valmiita nukkumaan. Isille hyvän yön toivotukset ja me neitin kanssa sänkyyn, ihanaa kahden valvotun yön jälkeen! Hetken tyty siinä vielä pulisi ja pölisi tisuttelun jälkeen, yritti vängetä itsensä istumaan ja mahalleen ja mitä vaan, ettei olisi tarvinnut nukahtaa, mutta sitten ihan yks kaks hän olikin unessa. Siinä minun kainalossa. Pieni tuhiseva nyytti. Minun rakas <3