Juuri kotiuduttiin ja voi taivas tätä onnen määrää. Ei ole sanoja kuvaamaan sitä fiilistä, minkä ultra aiheutti. Yksi pieni sydän siellä pompotti tosi vimmatusti Maailman kaunein näky. Ja tänään minä olen maailman onnellisin

Pieni "pähkinä" kasvaa juuri niin kuin viikkoihin nähden kuuluukin, 7+2. Syke oli oikein hyvä, en tiedä paljonko, kun lääkäri vaan sanoi, että "just niinkun pitääkin", mitta päästä peppuun oli 10.8mm, laskettuaika 7.8.2012

Mukaan sain äitiyskortin ja kuvan maailman suurimmasta ihmeestä, en saa silmiäni irti siitä kuvasta

Aika polin aulassa oli tuskastuttavan pitkä. Puoli tuntia aika myöhässä, mietin jo ihan tosissani, että lähtisin pois, etten haluakaan tietää totuutta näin lähellä joulua, tulen sitten takaisin joskus muutaman viikon päästä. Mutta onneksi kuitenkin jäin. Olin ihan kalpea ja sydän löi nopeammin, kuin ikinä ennen. Sanoin lääkärillekin, että mä oikeesti pyörryn kohta. No en pyörtynyt, ihme kyllä. Mutta heti, kun huomasin sykkivän sydämen kohdussani, alkoivat kyyneleet valua pitkin poskia. Maailman paras joululahjani siellä ilmoitti olemassa olostaan. Niin ihmeellistä, niin kaunista

Hyperistä oli edelleen jäljellä 5 cm kokoiset munasarjat, olivat pienentyneet ainoastaan 2 cm ja nestettäkin oli edelleen, mutta huomattavasti vähemmän, kuin viimeksi. Kaikki siis näyttää hyvältä. Kyyneleet silmissä kiitin lääkäriä ja hoitajaa tästä yhteisestä matkastamme ja toivotimme toisillemme hyvät joulut. Lääkäri sanoi vielä viimeiseksi, " että nyt lopeta panikointi ja ala oikeasti nauttimaan, sinä olet ihan oikeasti raskaana". Näin minä aijonkin tehdä, ainakin joulun ajan