Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Tähän voisin kirjoittaa heti ansimmäiseksi kaikki tietämäni kirosanat ja vaikka moneen kertaan, se kuvaisi varmaan parhaiten tämän hetkistä fiilistäni, mutta jätän ne nyt kuitenkin kirjoittamatta. Ei siis vuosi alkanut täällä mitenkään ruusuisesti. Raivostuttaa niin ettei löydy sanoja. Mutta palataampa hetkeksi iloisempiin tunnelmiin :)

Käytiin neitin kanssa taas pitkästä aikaa uimahallissa. Ja voi sitä lapsen riemua :) Hän laski mäkeä itse, ei saanut kumpikaan meistä auttaa. Sukelsi kymmeniä kertoja, kiipesi joka paikkaan ja oli koko ajan yhtä hymyä. Ei siinä paljon itse ennätä rentoutua, mutta pääasia että tyttö nauttii. Seuraava yö olikin sitten mielenkiintoinen. Neiti heräsi itkemään / lähes karjumaan kurkkusuorana vajaan kahden tunnin unien jälkeen. Hän itki ja huusi "uusi vaippa, uusi vaippa". No, hän on valitellut noita taipeitaan nyt muutamana päivänä, ostin vääriä vaippoja ja ne ilmeisesti hankaavat hänen jalkataipeitaan ( Vaikka ei silloin yöllä tietenkään ollut sellaista väärää vaippaa ) mutta iso pissi kuitenkin vaipassa, joten vaihdoin uuden vaipan. Samalla kävin neiti sylissäi itse vessassa. Siellä hän huusi "Luokaa" ( ruokaa ), "puupoo", "peipää" ( puuroo, leipää ) tarjosin jukurttia, mutta ei kelvannut. Loppu yö meni sitten hyvinkin levottomasti, en tiedä mikä oikein loppujen lopuksi oli vikana. Ei uimahallin jälkeiset yöt ennen ole noin outoja olleet.

No, seuraavana päivänä menimme sitten Hoploppiin. Ihana paikka, LAPSILLE, itse olen siellä käynyt hoitolasteni ja tukilasteni kanssa ja joka kerta päättänyt etten ihan heti tule uudestaan. Mutta neiti nautti ihan täysillä, kiipeili joka paikkaan, laskettiin yhdessä mäkeä, hypittiin pomppulinnoissa, ryömittiin ja könyttiin. Ja selkä huutaa vieläkin apua. Mutta sinne mennään ehdottomasti uudestaan :) Ja yön tyttö nukkui lähes inahtamatta, kunhan ensin malttoi asettua :) kokoajan pitää olla keksimässä jotain tekemistä, kun ulkona vaan sataa vettä. Huokaus.

Eilen olikin sitten uuden vuoden aatto. Suunnitelmissa mennä katsomaan ja ampumaan pari rakettia. Söimme pitsaa koko perheen voimin, jonka jälkeen pojat suuntasivat omille menoilleen ja me muut lähdettiin läheiselle kentälle raketit kainalossa. Ei päästy ihan perille, kun joku kentällä ampui kunnon pamauksen ja tyttö huusi kurkkusuorana, "pois, pois, pelkään" ja ei tosiaan rauhoittunut kuin aina hetkiseksi sylissä ja taas kuului pamaus, joten se siitä. Kotona sitten ikkunasta katsottiin, kun hänen isänsä ampui ne pari rakettia ja siinäkin neiti halusi kokoajan pois. Itse en ole oikein koskaan ollut mikään uuden vuoden juhlija, joten eipä haitannut yhtään. Sipsejä söimme vielä illan aikana, muuten siis ihan normi päivä. Yöllä kuulosti siltä kuin olisi syttynyt sota, kamala jytke monen tunnin ajan. Mutta onneksi ei neiti herännyt. Mitä suuresti kyllä ihmettelen. Yleensä olen minäkin nukkunut kuin tukki, nyt oli taas muuta mietittävää, enkä siksi saanut unta...

Nimittäin jälleen kerran ihana, ihana anoppi :( Sain eilen viestin, hyvät uuden vuoden tervehdykset eräältä ihmiseltä. Hän ei ole mitenkään läheinen kaverini, mutta jonkunlainen kuitenkin. Toivottelin tietysti samaa hänelle ja sain häneltä vielä uuden viestin, jossa hän selvällä suomen kielellä moitti minua siitä, etten anna mummon ja ukin ( anopin ja appiukon ) tavata tyttöä!!! Siis mitä helvettiä??? Ja tiedän, että hän on siis kuullut tällaista anopiltani. Kyllä nousi taas hirveä raivo sitä ihmistä kohtaan!!! Ensiksikään en ole KOSKAAN kieltänyt häntä ja tyttöä tapaamasta, ainoat sanat tapaamiseen liittyen sanoin silloin riidan alkaessa, että hän voi käydä meillä vaikka joka päivä silloin, kun mieheni on kotona, muuten ei hänen tarvitse tänne tulla. Mutta en ole kieltänyt heitä tapaamasta. Ja mitä tulee appiukkooni, niin siinä on mukava mies ja hän on kyllä käynyt meillä ihan kokoajan ja ihan samaan malliin käy varmasti jatkossakin. Jotenkin tämä taas sai minut hirveän huonolle tuulelle. Jopa surulliseksikin. Ei pitäisi välittää muiden puheista, mutta tiedän, että anoppini on yksi tämän kylän pahimpia juorukelloja, joten voin vaan kuvitella millaiset huhut minusta tällä kylällä liikkuu :( Jos olisin aamulla nähnyt anoppini, niin kyllä olisin taas avannut sanaisen arkkuni, eikä teksti olisi ollut ihan kauneimmasta päästä. Nyt hieman jo rauhoituttuani enemmänkin harmittaa. Taas hypättiin sata askelta taaksepäin, enkä halua koskaan edes nähdä sitä naista. Miksi jotkut ihmiset osaa olla niin inhottavia? Ja miksi juuri minulla pitää olla tuollainen anoppi? Tuntuu niin pahalta, kun haluaisin olla hänen kanssaan väleissä. Tai halusin. En halua enää häneltä mitään. Mutta toivoin siis asioiden menevän ihan toisella lailla. Poikien isän äitiin en päässyt edes tutustumaan, eivätkö siis tietenkään pojat mummoonsa, ikävä kyllä, hän kuoli rintasyöpään pari vuotta ennen kuin aloimme seurustella :( Odotin tältä suhteelta paljon, mutta p*skat, tuommoinen ihminen saa minun puolestani painua vaikka kuuhun!!!

Ja toinen hermoja raastava asia on tuo jatkuva vesisade. Kokoajan +3- 5  lämpöastetta ja kaatamalla tulee vettä. Eilen tuli jotain märkää lunta pari senttiä, ihanaa, heti mentiin pulkka-ajelulle, mutta eipä ole enää siitäkään lumesta mitään jäljellä. Huomenna alkaa työt, tekisi mieli sanoa itsensä irti.

Tänään laitoin myös joulun pois. Tuntui haikealta. Joulu oli niin ihana, että olisin halunnut vaan elää sen uudelleen ja uudelleen, enkä koskaan palata tähän harmaaseen, ankeaan arkeen :(

Mutta toivottavasti teidän uusi vuosi olisi lähtenyt käyntiin edes hieman positiivisemmissa merkeissä!