Terveiset sängynpohjalta!

Lähdin maanantaina intoa puhkuen tallille. Edessä oli tämän vuoden ensimmäinen maneesikäynti, jossa piti olla myös valmennus. Laitoin hepan valmiiksi ja pakkasimme sen kaverini traileriin. Ratsastelin alkukäynnit ja valmennus alkoi. Heppa vetikin siinä vaiheessa ihan yhtäkkiä hirveät pukkilaukat ja jossain vaiheessa lensin selästä hevosen jatkaessa matkaansa ympäri maneesia pukitellen. Yritin nousta ylös, mutta kipu oli liian kova. Muut paikalla olijat nostivat minut pystyyn . Huusin tuskasta. He myös kantoivat minut autoon. Kävimme ystäväni kanssa tarjoutumassa kotikuntamme terveyskeskukseen, mutta saimme ohjeet mennä suoraan sairaalaan. Tulin kuitenkin kotiin. Ajattelin,  että pääsenhän minä kotoa käsinkin lähtemään . En lähtenyt. Kipu oli järkyttävän kova, mutta kuvittelin sen muuttuvan paremmaksi aamuun mennessä . Olipa yllätys, että olin väärässä. Lähdin äitini kyydillä lääkäriin. Röntgenissä näkyi murtuma lantiossa  ja matka jatkui hyvän ystäväni kyydillä sairaalaan. Siellä otetuissa kuvissa löytyi sitten 3 murtumaa lisää. 2 lantion etupuolella ja 2 takana. Vietin yön sairaalassa. Nyt olen ollut kotona jo 2 yötä. Tuskallista tämä kyllä on. Kivut ovat kovat hurjista lääkemääristä huolimatta. Mitään en voi tehdä, koska toiselle jalalle ei saa varata yhtään. Tulee olemaan pitkät kuukaudet ennen kuin tästä toipuu. Toivottavasti kuitenkin toivun .