Huhhuh. Pari päivää lomalla ja mä oon ihan kypsä tähän touhuun!!! Voisikohan loman mitenkään perua ja palata vaan takaisin normaali arkeen? Neiti on koko ajan kun persiille ammuttu karhu, naama norsun elimellä. Mikään ei oo kivaa kun ei oo kaveria. Koko aamun rankuttanut et lähdetään ulos. No, mentiin sinnekin ennen kukon laulua, halusi heittää tikkaa, ei osunut tauluun ja tikat lensi maahan. Se siitä. Halusi kastella kukkia, kastelukannu valutti vettä jaloille, sinnepä lensi kannukin. Huokaus. En jaksanut enää katsoa tuota nyrpeää naamaa. Tulin sisälle, vaikka pitkästä aikaa ulkona on ihana kesäsää. Tuolla se nyt istuu naama kurtussa puutarhakeinussa. Aina kun menen ulos ja jututan häntä, saan vastaukseksi vain vihaisia mulkaisuja. Raivostuttavaa!!! Neiti on nyt tottunut vähän liiankin hyvälle kavereiden suhteen, kun monta viikkoa on aina ollut joko hoitolapset, tukilapset tai naapurintyttö. Voisikohan jostain vuokrata kesäksi yhden ylimääräisen lapsen? Poikien kanssa ei koskaan ollut tätä ongelmaa, kun heistä oli seuraa toisilleen. Kumpa loma kuluisi äkkiä ja pääsisin töihin!!

Täysi-ikäiseni kävi myös eilen piipahtamassa kotona, naama samoilla ilmeillä kun neitilläkin. Ihan kyllä tunnistaa sisaruksiksi. Toinen huokaus. Syy ei tälläkään kertaa selvinnyt hänen mökötykseensä. Vielä kun tuo keskimmäinen vetää naamansa kurttuun niin minä muutan vaikka kuuhun.

Eilen oli muutenkin ahdistava päivä. Vanhat kurjat asiat tulivat mieleeni liiankin voimaakkaasti. Syvä huokaus. Kohta on juhannus. Minnekkähän sitä voisi itse piiloutua koko juhannukseksi, ettei tarvitsisi katsella noita kurttunaamoja. Toivottavasti kelit pysyy kohdillaan, niin voin viettää kaiken aikana matonpesupaikalla :)