Ja kolme päivää yli :) Meidän vauva siis on jo puolitoistavuotias, ihan hurjaa!!!

Mutta on hän kyllä vaan mahtava pakkaus :) Ihan täydellinen <3 Hän puhuu nyt jo pitkiä 4-6 sanan lauseita, joten hänen kanssaan voi keskustella niinkuin isommankin lapsen kanssa. Ensimmäinen viiden sanan lause oli yllättäin hoitolapselle suunnattu " ei saa koskea minun muumeihin", heh :) Ihanan kuulosta on kun hän väyneenä kömpii esim.sohvalle viereeni ja sanoo " laita minut nukkumaan" tai "äiti hoitaa minua". Ja äitihän hoitaa <3 Ja useasti päivän aikana hän myös sanoo "äitin kulta, isin kulta, mummon kulta ja Kaisan (hoitotyttö) kulta" ja jos/kun joudun häntä kieltämään hyvinkin topakasti hän vastaa siihen heti "ei äitin kulta, isin kulta" Niimpä niin :) Hän siis käyttää myös nykyään sanoja minä ja sinä, mutta toki myös välillä kutsuu itseään nimellä. Yrittää aina olla ensimmäisenä joka asiassa ja huutaakin kovalla äänellä "XXX:n vuolo", mutta yllättävän hyvin kyllä odottaa vuoroaan, kun ensin selitän että nyt on jonkun toisen vuoro. Myös anteeksi pyytäminen on hänen uusimpia taitojaan. Tosin hän pyytää yleensä anteeksi vähän kaikkea, kun esimerkiksi itse kaatuu lattialle tai ei saa palloa kiinni, niin heti kuuluu suusta anteeksi. Mutta kyllä se tulee myös ihan oikeissakin paikoissa.

Myös alkava uhmaikä on jo selvästi havaittavissa. Neiti heittäytyy lattialle mahalleen ainakin kymmenen kertaa päivässä ja tarkastaa ( kurkkii ), että varmasti olen huomannut hänet ja sitten alkaa kiukuta kamalasti, heh, huvittavan kuulosta, ainakin vielä toistaiseksi. Omaa tahtoa siis todellakin löytyy. Kaikki pitäisi tehdä itse, siis pukea, riisua, kantaa painavat kauppakassit, kaataa maitoa purkista yms. Mutta kun kaikki ei vielä ihan täydellisesti onnistu ja pakko on hieman avustaa niin sekös vasta suututtaa. Mutta hyvä vaan että haluaa itse harjoitella. Siivouspäivinä neiti osallistuukin innoissaan siivoukseen. Hän kulkee oman luuttunsa kanssa ympäriinsä ja pyyhkii kaappeja, pöytiä, tuoleja ja välillä jopa lattioita. Toivottavasti siivousinto säilyy!

Laululeikit ovat neitin suuressa suosiossa ja hän laulaakin "tuiki tuiki tähtöstä", "Tässä isäpupu on" sekä "käsi oikea sanoo hyvää huomenta"-lauluja ja nyt uusimpana sellainen kerhossa opittu "jippijaijai jippijippijai"-laululeikki. Tanssiminen myös on kivaa ja se vähän aikaa sitten opittu laukkahyppely, jolla hän nykyään siirtyy lähes aina paikasta toiseen ja huutaa samalla "taas se hyppii" :) Myös napakelkka oli oikein mukava, tosin oma taju meinaa lähteä kun neljää lasta siinä vuoronperään lykkii. Samoin salivuoro, jossa käymme hotolasten kanssa on oikein mahtava juttu. Siellä neiti ryömii tunnelissa, kiipeää puolapuille, ajelee erilaisilla kulkuneuvoilla sekä mahalaudalla, taiteilee tasapainolaudoilla, heittää palloja, kantaa hernepusseja, kävelee "sillalla", harjoittelee kuperkeikkoja ja polskii pallomeressä. Ihana paikka siis :)

Ruokamäärät ovat valtavia, hän syö kuin pohjaton kaivo. Ensin syötetään ja sitten lopuksi hän syö itse. Joskus olemme kokeilleen, että hän syö koko ruuan itse, mutta se ei onnistu. Neiti nimittäin ei malta syödä kuin muutaman lusikallisen ja lopettaa siihen. Sen jälkeen ei huoli enää edes syötettynä. Kysyin tänään neuvolasta, että onko siitä haittaa kun edelleen syötämme häntä. Eikä kuulema ole, terveydenhoitaja sanoi, että älkää missään tapauksessa muuttako toimivaa käytäntöä, koska ruokailut olivat niin pitkään kammottavia kokemuksia. Joten näin siis jatketaan.

Tänään siis tosiaan olimme puolitoistavuotis neuvolassa. Painoa neitillä oli 10 kg 945 g ja pituutta 81 cm. Hyvin siis tyttö kasvaa. Kovasti siellä ihmeteltiin neitin laajaa sanavarastoa. Kaikki oli muutenkin ihan niinkuin pitääkin. Lääkäri toin kirjoitti reseptit erilaisiin rasvoihin ja käski rueta rasvaamaan neitiä ainakin iltaisin. Puhui jopa atooppisesta ihottumasta, neitin jalat kun on nyt pakkasien myötä kovin kuivan oloiset. Joten eikun rasvaamaan!

Meidän neiti siis voi oikein mainiosti, hampaita on tullut ainakin 3 lisää, poskihampaita siis ja yksi siellä ainakin vielä on ihan tuloillaan. Yöt nukutaan samalla tyylillä niin kuin viimeksi kerroin ja pitkäturkkinen kissaherramme on ruennut saamaan kunnolla kyytiä neitin toimesta, voi voi, milloinkahan osat vaihtuvat :)

Mutta nyt letun paistoon, mukavaa helmikuuta kamut <3