Huhtikuu. Kohta jo puolessa välissä. Ulkona märkää ja likaista. Kamalasti vielä luntakin. Viikonloppuna viimeinen laskettelurinne reissu tukilasten ja tietysti neitin kanssa. Kävimme myös museossa ja kivaa oli. Avattiin grillikausi. Neiti kävi virpomassa. Niin tavallinen viikonloppu meidän elämässä, mutta silti niin erilainen kuin pitkään aikaan. Vuosiin. En tiedä mitä tapahtui. Jotain ihmeellistä. En edes uskalla sanoa ääneen, tai kirjoittaa. Toivon vain, että jos tämä onkin unta, älkää kukaan, koskaan herättäkö minua tästä unesta ;)

Hee-e-ei, älä herätä mua unesta. Mä huudan hee-e-ei tai mä en pääse sinne uudestaan .Hee-e-ei, älä herätä mua unesta. Mä huudan hee-e-ei tai mä en pääse sinne uudestaan Hee-e-ei älä herätä mua unesta Hee-e-ei Hee-e-ei ;) :)