Viides päivä, kun mahaan koskee niin, että voisin olla varma synnyttäväni kohta. Kaksi ensimmäistä päivää oli kamalia, kolmas vähän parempi, neljäs järkyttävä ja tänään taas vähän parempi. Mitähän ihmettä tämä oikein on. Aina joku ihme kipu jossakin päin kroppaa. Plääh.

Jouduin perumaan tämän illan valmennuksenkin, kun jo käveleminen tuottaa tuskaa. Voin vaan kuvitella mikä kipu siellä hevosen selässä olisi. Harmittaa suunnattomasti, niin kovasti odotin tätä iltaa. Mutta minkäs teet, jospa ensi viikolla jo pääsisin jatkamaan valmennusta.

Viikko on mennyt ihan hirveän nopeasti. Vastahan sitä herättiin maanantaihin ja huomenna on jo perjantai. Kaikki 4 tukilasta tulevat viettämään viikonloppua luoksemme, mikäli en nyt joudu synnyttämään ennen sitä :)

Terapiasta saamani kotitehtävä, positiivisuushaaste, piti toteuttaa kahtena kuukautena peräkkäin ja samoina päivinä. Eilen olisi siis pitänyt aloittaa, mutta minä nyt hiukan siinä fuskaan ja aloitan maanantaina. Saapa nähdä miten maanantaista löytyy 5 positiivista asiaa.

Viikonlopuksi on luvattu kesäisiä lämpötiloja, joten nautitaan niistä vielä kerran!