Helvetillinen olo. Hirveä raivo ja v*tutus. Ahdistu, pelko ja suru. Samat ajatukset kiertävät rataa pääni sisällä. Samat kysymykset ilman vastauksia. Miksi, mitäs nyt, loppuuko tämä koskaan ja jos loppuu, niin miten? Pää hajoaa hetkenä minä hyvänsä. Mä vihaan mun elämää. Mä vihaan sitä, että joudun joka päivä kohtaamaan tämän saman paskan maailman. Joka yö, jotka jälleen valvon, joudun miettimään vaan ikäviä asioita. Mä en halunnut tämmöistä elämää. Kukaan ei haluaisi tämmöistä elämää!

Yritän olla positiivinen ja miettiä elämän hyviä asioita. Ei auta. Ei tästä mun elämästä kaunista saa, vaikka miten vääntää ajatuksiaan päänsä sisällä. Mä haluan jotain muuta. Tekisi mieli muuttaa pois tältä paikkakunnalta. Jättää kaikki taakse ja vain häipyä. Tiedä vaikka jossain vaiheessa muutankin.

Mitä enemmän näitä tapahtuneita asioita mietin, sitä enmmän alkaa v*tuttamaan. Hohhoijaa. Ja huomenna on taas maanantai...