Eilinen raivonpuuska ja epätoivo haihtui yhtä nopeaan,kuin tulikin.Oma murkkuikäinen tuli hetken raivottuaan alakertaan silmät loistaen ja sanoi" sori äiti,kun sulle raivosin".Kyyneleet valuivat poskilleni.Tietenkin minulle,minähän olen se joka on lupautunut kantamaan vastuun lapsistani ja auttamaan heitä kaikissa tämän  elämän kurjissakin puolissa.Ihanaa,että lapseni "uskaltavat"näyttää kaikki tunteensa.Kumpa vaan osaisin itse aina hillitä itseni,enkä lähtisi siihen raivoamiseen mukaan.No,ehkäpä elämä opettaa minulle senkin taidon.ja kyllä,kyllä minä haluan olla hyvä äiti lapsilleni ja toivottavasti vielä joskus myös minun ja mieheni yhteiselle lapselle.Lapset ovat elämänrikkaus ja äitiys on oikeasti ihanaa

Toivon koko sydämestäni,että jokainen saa sen kokea!!!