Taas tuntuu siltä, että olisi jo kiva kertoa kuulumisia. Mutta mitä kuulumisia? Kaikki on edelleen ihan ennallaan. Kaipaan vaan kovasti tätä kirjoittamista, vaikkei mitään uutta ja ihmeellistä olekaan tapahtunut. Päivät rullaa eteenpäin, välillä niin hurjaa vauhtia, ettei meinaa mukana pysyä

Vieläkään en tunne vauvan liikkeitä. Tylsää ja vähän pelottavaakin Ensimmäisen lapsen liikkeet tunsin viikolla 20, mutta toisen jo viikolla 16+6. Nyt siis menossa RV 17+ 1, joten toivon kovasti, että pikkuiseni antaa pian itsestään jonkun merkin, ettei tarvitse taas enemmänkin huolestua Makaan illalla pitkiä aikoja hiljaa selälläni, että tuntisin edes jotain pientä. Mutta ei. On vaan ihan hiljaista. Ei auta, kuin odotella.

Maha alkaa olla jo aika iso. Tai sellainen, ettei enää kovin hyvin piiloon saisi ja miksipä edes pitäisi? Talvivaatteet peittävät sen vielä hyvin, kukaan työkaverini ei vielä tiedä odotuksestani. He saavat tosiaan sitten itse huomata seuraavassa työkokouksessa Mitkään normaalit housut eivät ole mahtuneet kiinni enää pitkään aikaan, mutta hyvin niitä pystyn käyttämään sellaisen " äitiyskuminauhan" kanssa. En jostain syystä oikein tykkää äitiysvaatteista, vaikka ne kahdet kivan malliset housut jo kaapissa odottavatkin. Painoa on kai tullut edelleen se muutama sata grammaa, mutta ihan varma en ole, koska vaaka on alkanut temppuilla. Jospa se vihjailee liian paljosta painonnoususta, eikä suostu minua punnitsemaan

Eilen mammajumpan vetäjä ilmoitti, ettei jumppaan ole saatu riittävästä tulijoita, joten sitä ei aloiteta ollenkaan. Harmittaa kovasti. Olisin niin mielelläni lähtenyt mukaan aina, kun vaan töiltäni olisin ennättänyt. Onneksi tämä vetäjä kuitenkin lupasi tehdä minulle jonkinlaisen liikuntasuunnitelman, jota yritän parhaani mukaan noudattaa Lenkillä käyntikin on jäänyt taas ihan minimiin, aina löytyy selityksiä ; Liian kova pakkanen, liian paljon lunta, liian kylmä tuuli jne. Eli laiskuus se vaan vaivaa, pitäisi tosiaan saada itseään niskasta kiinni.

Mitään ihmeellisiä mielitekoja ei vieläkään ole. Kylmä vesi on edelleen  älyttömän ihanaa ja sitä tuleekin juotua litratolkulla. ( Eikä pissitä paljon )

Yöt nukun vieläkin miten sattuu, välillä muutaman tunnin ja välillä sitten vähän enemmän, tosin aina pienissä pätkissä. Mutta siihen on oikeasti jo tottunut, eikä yöt enää kauhistuta yhtään.

Nyt kärsin jälleen kamalaakin kamalammasta flunssasta, joka eilen näytti jo huomattavasti paremmalta, mutta tänään en meinaa henkeä saada, kun joka paikka on niin tukossa. Voihan plääh. Kumpa tämä menisi pian ohi.

Mukavaa karkauspäivää ihanat lukijani, nyt pitää jo kiireellä alkaa valmistautumaan kohta alkavaan työpäivään. Ja ihanaa, huomenna on kevään ensimmäinen päivä