Mietin pitkään otsikkoa tälle kirjoitukselle. Kesällä olisin jo halunnut kirjoittaa aiheesta"Minä ja kesä", tai pelkkä"Minä", mutta ne jäi. Joten nyt mennään otsikolla "Kesämursu". Ja se jos mikä kuvaa juuri minua. Ihan huomaamatta painoni kipusi kammottaviin lukemiin, "ehkäpä" syynä oli neitin päiväuniajat, jolloin makasin sohvassa syöden kaikkea ihanaa ; Karkkia, pullaa, jäätelöä. Ja ihan joka päivä. Suklaata upposi huimat määrät ja siitä tuli oikeasti ihan tapa. Aina kun sain neidin päikkäreille, melkein juoksujalkaa pompin keittiönkaapeille ja sitten "saaliin"kanssa sohvaan. Mukavaahan se oli, kunnes vaaka alkoi näyttää hurjia lukemia. Järkytys kasvoi, kun kesä tuli. Mitkään kesävaatteet eivät joko sopineet päälle tai eivät ainakaan näyttäneet mitenkään imartelevalta. Uimarengas tosin oli ihan omasta takaa vyötäröllä. Viimeinen tikki oli kenties erään kauppakeskuksen myyjän kommentti...Oltiin siis kesälomalla mieheni ja tyttöni kanssa lähikaupungin ostoskeskuksessa, jossa sijaitsee myös iki-ihana Arnoldsìn kahvila, josta siis saa myös mukaan maailman parhaita donitseja. Jäin yksin jonottamaan kassajonoon mieheni ja tyttöni mentyä jo ulos. Ostin 6 isoa donitsia, siis sen rasiallisen, jonka saa viisi kuuden hinnalla. Myyjä kysyi hymyillen " Syötkö tässä vai laitanko pakettiin?" Siis mitä??? Kuusi donitsiako??? Hädissäni vilkaisin itseäni, en siis kuitenkaan mikään äärettömän lihava ollut ja sopersin, että otan nyt tälläkertaa kuitenkin mukaan. Siihen loppui herkkujen älytön mässäily ja nyt painoni on laskenut lähes kuusi kiloa, 1-2 olisi vielä jäljellä, mutta nyt olen jo tyytyväinen itseeni. Oli ihana tunne vetäistä jalkaansa lempi caprini, jotka alkukesästä eivät inahtaneetkaan päälleni, sekä ottaa kaapin perimmästä nurkasta takaisin kaikki vartalonmyötäiset paitani, niiden jo tutuiksi tulleiden telttojen sijasta, jotka itkukurkussa sinne muutama kuukausi sitten survoin. Hyvä minä :) Kesä siis meni kesämursuna ;)

Syksy etenee kovaa vauhtia, yksi syksyn ehdottomasti paras asia on Vain elämää-televisiosarja. Nyt sitä on tullut jo kaksi jaksoa ; Vesku Loirin ja Paula Vesalan päivät, enkä tiedä miten maltan odottaa ensi perjantaita ja Toni Wirtasen päivää. Kesällä seurasin myös 24-Lontoo -sarjaa, olen katsonut ne kaikki tuotantokaudet, huippuohjelma sekin, vaikka  kausi loppuikin jotenkin liian nopeasti. Myös Kosto on yksi lempiohjelmani, tosin tauolla nyt sekin. Ruokaohjelmia tulee televisiosta ihan liikaakin, mutta yhtä seuraan mielelläni, MasterChef Australia. Voice kidsiä katson myös ja kovasti odotan sitäkin aikuisten versiota, vaikken sitä niin olekaan seurannut, mutta tämä kausi on kyllä pakko katsoa, ihan vaan huipputuomarin, Olli Lindholmin vuoksi :) Jonkun verran katson myös Gordon Ramsayn Kurjat kuppilat ja sitä Hotellit kuntoon ohjelmaa, joka taisi tosin myös jäädä tauolle. Ja salkkarit tottakai, siinäpä minun televisioantini.

Itse olen jaksanut vaihtelevasti. Tosin paremmin kuin kuukausi-pari sitten. Paniikkikohtaukset ovat olleet huomattavasti miedompia ja menneet aika nopeasti ohi. Nukun vaihtelevasti, mutta välillä hyvinkin. Olen jaksanut pitää yhteyttä läheisiini, joka piristää kovasti omaa mieltäni. Eilenkin puhuin puhelimessa varmaan usean tunnin, ensin ihanan ystäväni kanssa, joka oli vähän viihteellä, hih, olipa ihanaa puhua hänen kanssaan <3 Ja illalla vielä toisen ystäväni kanssa, ihanaa sekin <3 Ja toki myös ystäväni kanssa, jonka kanssa puhumme lähes päivittäin <3 Ja siskoni ja äitini, ihana päivä siis <3Torstaina kävimme isäni syntymäpäivillä ja siellä tapasin myös  isosiskoni miehensä kanssa, sekä toisen pikkuveljeni vaimonsa kanssa. Ihania ihmisiä kaikki, olen niin onnellinen, että jaksan/pystyn taas ainakin tällä hetkellä olemaan osa heidän elämäänsä!!! Aloitin pari viikkoa sitten myös siellä kriisiryhmässä. Menin sinne vähän sellaisella asenteella, ettei se ehkä kuitenkaan ole minun juttuni. Mutta kyllä se oli!!! Tykkäsin tosi paljon, vaikka olihan se aika rankkaakin käydä läpi elämänsä kipeimpiä asioita. Viime viikolla en sinne päässytkään, mutta tulevalla viikolla kyllä menen.

Neitin kanssa menee hyvin. Ruoka maistuu todella hyvin, purkkiruuat ovat taaksejäänyttä elämää, vaikka luulin ettemme koskaan pääsisi hänen kohdallaan niistä eroon. Yöt neiti nukkuu heräämättä, n.klo 21-6.30, poikkeuksiakin tosin on, niinkuin tänä aamuna, jolloin hän heräsi vasta kahdeksalta. Lähes päivittäin hän oppii uuden laulun, meillä siis lauletaan todella paljon. Eniten hän laulaa "Jänis istui maassa, mörkö se lähti piiriin, hiiri mittaa maailmaa, tanssii tonttujen kanssa, piiri pieni pyörii ja kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa" :) Ja osan jopa ihan oikealla sävelellä. Kirjat ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa, hän kantaa useita kertoja päivässä eteeni ainakin kymmenen kirjan kasan ja sanoo, että äiti luetaan. Ja sitten luetaan :) Megabloks palikoilla hän rakentaa mielettömän hienoja torneja ja rakennelmia ja hoitaa myös kovasti vauvanukkejaan. Myös pikkuautot ja prätkähiiret kuuluvat suosikkeihin, ehkäpä sen takia, että päivät hän viettää kahden hoitopojan kanssa. Muutama päivä sitten hän ilmoitti, että " Isona minä ostan mustavihreän moottorisahan", tarkoitti siis moottoripyörää, mutta kutsuu sitä jostain syystä moottorisahaksi. Värejä hän tuntee jo paljon ja kyseleekin niitä lähes kokoajan. Äiti minkävärinen tämä on? Entäs tämä? Ihana, kun on jo kiinnostunut niin monista eri asioista. Pikkukakkosta neiti malttaa jo jonkun aikaa katsoa, muita suosikkeja ovat tietokoneelta kuunneltavat laulut, parhaimmat ovat Rölli ja Mustan kissan tango. Neiti rakastaa isoja veljiään, hän nauttii heidän seurastaan suunnattomasti ja varsinkin vanhempi veli viettää myös paljon aikaa siskonsa kanssa. Ihanaa <3 Riisuminen ja pukeminen sujuu myös hyvin, oikeastaan paidat ja kengät ovat ainoat joissa hän apua tarvitsee. Pottatouhut menivät takapakkia sen uuden pikkuisen hoitolapsen aloitettua hoidon, mutta aika hyvin neiti nykyään kertoo itsee, kun häntä pissittää ja jopa käy sanomatta itse potalla. Jospa tämä asia loksahtaisi vielä paremmin kohdalleen, kunhan olemme syyslomalla. Tutti onkin sitten asia erikseen. Huokaus. Luulen, että tyttö ei luovu siitä koskaan. Nyt hän meni isänsä kanssa ulos. Tosin itkun kanssa. Äiti olisi tällä hetkellä se rakkain asia maailmassa, eikä kukaan muu oikein kelpaa.

Ensi viikolla on nuoremman poikani käräjät, maanantaina mennään tapaamaan asianajajaa. Huokaus sekin. Ja myös vanhemman poikani diabetespolilla käynti on ensi viikolla. Palaan niihin sitten käyntien jälkeen. Kiva kerrankin kirjoittaa ihan normaaleja kuulumisia ilman ainaista tuskaa ja huolta.

Nyt lähden laittamaan ruokaa perheelleni. Lohi menee uuniin ja perunamuusi vaatii kuorimaan perunoita. Meillä syödään yleensä sunnuntaisin kaikkien herkkuruokia. Se varmasti juontaa juurensa lapsuudestani, jolloin meillä aina sunnuntaisin syötiin ns.paremmin. Muistan aina niiden ihanien porsaankyljysten tuoksun :)

Mukavaa sunnuntaita ihanat <3