Olen usein miettinyt erästä entistä ystävääni. Mitä hänelle kuuluu? Kuinka hän jaksaa? Ja toivonut, että elämä hymyilisi hänelle äärettömän raskaiden elämän vaiheiden jälkeen. Välimme katkesivat muutama vuosi sitten ja olen siitä todella pahoillani :(

Nyt sain tietää, ettei hänen elämänsä ole edelleenkään helppoa ja se tuntuu suunnattoman pahalta :( Kumpa voisin auttaa. Halata. Kuunnella. Lohduttaa. Olla edelleen osa elämääsi. ystäväsi. Mutta elämä ei aina mene niin kuin haluaisi ja luulen etten koskaan saa tätä ystävyyttä takaisin.

Kaipaan pitkiä puheluitamme. Pitkin yötä laitettuja viestejä, niin että aamulla viestivalikot olivat täynnä. Sitä, ettei yöllä edes odottanut toisen vastaavan, mutta silti sain purkaa pahaa oloani ja tiesin, että luet jokaisen viestin herättyäsi ja se riitti. Kaipaan halaustasi. Kannustavia ja viisaita sanojasi. Kaipaan juuri sinua <3

Toivon sinulle kaikkea hyvää. En tiedä luetko blogiani enää, mutta mikäli luet, niin varmasti tunnistat itsesi. Halusin vaan sanoa, että olet ajatuksissani <3

" Sinä kaipaisit kai lohdutusta. Suru silmissäs kertoo sen, että sydän maasi on musta, paljon auttaa osaa en.

  Mutta sen minkä voin teen sydämestäin, tartun kätees ja lausun näin ;" Lähdetäänkö laulun laitumille, sinne missä

  puhuu tuulen suu? Sinne missä maille kaukaisille, levähtämään kurjet laskeutuu ? Lähdetäänkö laulun laitumille, 

  missä loistaa laaksoon täysikuu?  Missä tarinoitaas kaipaaville vakavana vanha tammipuu?  

  Joskus vuorostaan on osa mulla, tulla askelin niin väsynein. Kysymään onko tiedossa sulla, missä levon saan itsellein?

  Sä tartut kiinni mun kädestäin ja sä hymyillen lausut näin :" Lähdetäänkö laulun laitumille..."