Jälleen ollaan maanantaissa. Edessä olisi kolme ylityövapaata. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, vapailla on nimittäin liian paljon aikaa ajatella. Pelkään tulevaa viikkoa, mutta olo on kuitenkin ainakin hetkellisesti parempi kuin viime viikon maanantaina. Tuntuu uskomattomalta, että vasta vähän reilu viikko on mennyt tämän kamaluuden keskellä. Tuntuu, että tätä olisi jatkunut ikuisuuden.

Viime viikolla sain hoidettua tärkeät keskustelut. Viimeisin, jota pelkäsin eniten, meni kuitenkin yllättävän hyvin ja se antoi toivoa, että jotenkin tästä selvitään. Tällä viikolla asioiden selvittely jatkuu.

Yöt menee edelleen huonosti. Nukun muutaman tunnin hyvin, muuten jotain koiran unta tai sitten valvon. Ruoka tökkii myös edelleen, mutta joka päivä kuitenkin syön jotain. Positiivista sekin.

Viikonloppua vietimme tukilasten kanssa. Kävimme laskettelemassa, siis lapset laskivat ensin suksilla ja sitten pulkalla ja liukureilla. Minä käytin mäen alla seisomisen hyödykseni ja puhuin pikkuveljeni kanssa puhelimessa :) Eilen kävimme myös syksyn jälkeen ensimmäistä kertaa siskoni perheen mökillä ja kivaa oli. Tästä se taas alkaa tämän vuoden mökki huollot.

Ratsastamassakin kävin viime viikolla. Kaikki meni muuten hyvin, mutta vastaantullut moottorikelkka sai hevosen kauhun valtaan. Jotenkin siitä tilanteesta kuitenkin selvittiin ja ratsastus oli kivaa. Nilkka vaivaa edelleen, mutta on se ehkä jo vähän parempi, joten toivon totisesti ettei mitään leikkausta tarvita.

Muuten viikko on mennyt ( yllätys, yllätys,) elämäämme pohtiessa. Tänään täytyy paneutua tulevaan kehityskeskusteluun hirveän vaikeiden monistenippujen parissa.

Kivaa maanantai päivää teille ja kiitos saamastani tuesta <3