Ratsastusonnettomuudestani on kulunut jo 10 viikkoa .Kyllä on aika mennyt ihan hirveän nopeasti .

Alkuun kivut olivat kamalat. Pelkäsin koko ajan , että kaadun ja satutan itseäni lisää. Tuntui pahalta katsoa esim.telkkariohjelmia , joissa jollekin sattui jotain . Olin lähes varma , etten toivu koskaan . Ja olin myös varma, etten ratsasta enää koskaan .

Kymmenessä viikossa on kuitenkin tapahtunut paljon. Onneksi. Kipuja on edelleen vaihtelevasti, mutta niiden kanssa pärjään hyvin. Päivittäiset askareet sujuvat jo hyvin , autolla olen ajanut muutaman kerran. Kyykkyyn en pysty edelleenkään menemään, en uskalla yrittää nousta minnekään korkealle, esim. tuolille, koska en tiedä miten pääsisin sieltä alas. Kävely onnistuu jo ilman sauvoja, mutta kipuja siinä kyllä tulee, joten yksi sauva on vielä usein mukana. Ja mikä parasta , ratsastamaan tekisi jo hurjasti mieli. Ehkäpä mä en menettänytkään rakasta harrastustani ❤

Ensi viikolla taas ortopedin vastaanotolle ja saapa nähdä joko mä kohta pääsen takaisin työelämään ☺