S.1.1.1923     K.13.7.2014

Herra kädelläsi
asua mä saan
turvallisin käsi päällä maan
siellä kaikki saavat
uuden sydämen
rauhan annat haavat sitoen

Onneni on olla Herraa lähellä
turvata voin yksin Jumalaan
onneni on olla Herraa lähellä
tahdon laulaa hänen teoistaan

Herra kädelläsi
iloita mä saan
se on rikas käsi antamaan
siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan

Onneni on olla Herraa lähellä
turvata voin yksin Jumalaan
onneni on olla Herraa lähellä
tahdon laulaa hänen teoistaan
Herra kädelläsi
itkeä mä saan
kohonnut ei käsi kostamaan
sitä naulat pisti
pahuus ihmisten
anteeksi soi risti kaiken sen

Herra kädelläsi
uneen painan pään
kutsut ystäväsi lepäämään
käsi minut kantaa
uuteen elämään
ikirauhan antaa, valoon jään.

Elit pitkän ja antoisan elämän. Sait viettää melkein koko elämäsi rakkaan vaimosi, mummoni, rinnalla. Kerroit uudestaan ja uudestaan asioita sota-ajasta ja nuoruudestasi. Niitä oli mielenkiintoista kuunnella. Perhe oli sinulle tärkeä ja läheinen. Pidit kovasti kesämökistäsi, huvilasta, niinkuin itse siitä puhuit. Olit meille kaikille niin tärkeä. Ja rakas. Nyt oli sinun vuorosi kuitenkin lähteä. Yhdeksänkymmenenyhden vuoden iässä. 

Tulin hetki sitten kotiin äitini luota. Siellä olivat myös veljeni ja siskoni ja tietysti isäni. Pihatiellä makasi kuollut siili. Katsoimme sitä yhdessä tyttöni kanssa, siilit ovat hänelle tärkeitä, sillä naapurintäti ruokki niitä usein tyttöni kanssa. Kerroin myös, että ukki jota kävimme sairaalassa katsomassa, on nyt kuollut. Tyttö itki sylissäni, siilin kuolemaa kai, se oli konkreettisesti läsnä, ihmisen kuolemaa hän ei vielä ymmärrä. 

Televisiosta kuuluu Jonne Aaronin laulamana ihana kappale " Mulla on niin iso ikävä sua, sade kylmä sisälläni hakkaa..."