Kyllä on kulunut hitaasti tämä kaksi viikkoa. Voi plääh. Ja vielä viikko jäljellä ennen varhaisultraa. Yleensä joulukuu menee hirveällä vauhdilla, kun töissä ja kotona on kaikki jouluhärdellit, mutta eipä mene nyt. On ollut jo lasten pikkujoulut ja joulukirkko. On askarreltu ja laitettu muutenkin joulua. Tänään vuorossa piparit ja kai ne tortutkin jossain vaiheessa. Puuhaa siis on, mutta aika kulkee hurjan hitaasti

Viikonloppuna onneksi tulevat tukilapset, silloin yleensä ainakin aika rientää, kuin siivillä. Mut ensi viikon olenkin sitten taas ylityövapailla, mitähän ihmettä mä sillon keksin

Luget alkavat pikkuhiljaa loppua. Viikolle 7 lukee ohjeissa, eikä reseptissäkään ole sen enempää, mutta meinaan kyllä lopettaa ne pikkuhiljaa, vähentää ensin kahteen ja sitten yhteen. En millään uskalla lopettaa kerralla, eikä kai niin edes ole tarkotus?

Hyperi alkaa olla jo voiton puolella. Pari kiloa vielä sen jäljiltä painoa ja vähän maha pömpöttää ja kyljellään nukkuminenkaan ei ole vielä ihan normaalia, mutta muuten olo jo aika hyvä. Onneksi. Pahaolo ja kuvotus on jo astunut kehiin. En kyllä oksenna, mutta monet hajut kuvottavat ja välilllä ihan muutenkin iskee kamala olo. En uskalla lähteä minnekään ilman salmiakki karkkilaatikkoa ( tiedän, ettei salmiakkiakaan saisi syödä), mut pakko on aina pahimman olon iskiessä laittaa sellanen suuhun, ettei oikeasti oksentele esim.kaupoissa

Välillä pelkään ihan hurjasti sitä tuulimuna raskautta. Erehdyin lukemaan siitä netistäkin ja olin jo ihan varma, että sellainenhan minulla tietenkin on. Välillä taas mieli on vähän rauhallisempi. Meinasin jo sortua varaamaan ultran aikaisemmin yksityiseltä, mutta sitten ajattelin, etten haluakaan vielä tietää totuutta. Saan olla ainakin viikon vielä onnellisesti raskaana. Ja toivon ja rukoilen, että raskauteni jatkuisi sen jälkeenkin.

Onneksi tälle joulun alus ajalle on jotain kivaakin jännättävää, kun palstaystäväni Lili pääsee piinailemaan. Ja toivon koko sydämestäni, että tämä olisi heidän onnistunut hoito