Meidän neitillä on menossa aikamoinen kyselykausi. Tänään on kuultu mm. seuraavat kysymykset. "Äiti, mikä on Kuukkeli? Missä on Pohjois- Suomi? Mikä on kitalaki? Miten vehnää tehdään? Ja mistä pöllöt tulevat? Jokaiseen kysymykseen hän vaatii hyvin perustellun vastauksen. Viimeinen kysymys oli mielestäni vaikea, sitä mietittiin kauan, enkä vieläkään usko, että pieniäkin pöllöjä on muka olemassa :) Pohdimme yhdessä, että pöllöt munivat ja niistä kuoriutuu poikasia, mutta ei pieniä pöllöjä voi olla olemassa, ne vaan olisi yksinkertaisesti liian söpöjä ollakseen totta :) Pitkän pohdinnan jälkeen neiti totesi topakasti, että "Äiti, pöllöt tulevat tietysti metsästä!" Ja sen vastauksen minäkin hyväksyn :)

Meillä ollaan siis vietetty lomaa. No, haluan kertoa teille tähän yhden "loma"aamuni, ei nimittäin ihan kokoajan tunnu siltä, että olisin lomalla. Heräsimme eräänä aamuna kello seitsemän, siis yhtäaikaa minä, neiti, mieheni ja kissat ja koira. Aamu pilalla ja kaaos valmis. Minä kaipaan aamulla pienen hetken yksinoloa, sen hetken, että saisin vaikka juoda kupin kahvia ennen härdellin alkamista. No, tuona aamuna se ei onnistunut. Ensin tyttö pissille ja kahvit tippumaan. Sitten koiran kanssa pissille ja kissoille ruoka. Pyykit narulta kaappiin ja edelliseltä päivältä unohtunut pyykkikone pyörimään. Tyttö aamupalalle, koira aamupalalle, kissat ulos. Astiat koneeseen ja kone pyörimään. Kissat ulos, koiran kanssa ulos. Päivävaatteet neitille ja itselleni, sekä omat aamutoimet. Neiti autoon ja kauppaan. Ovelta huikkasin miehelleni, että koneessa on sekä puhtaat pyykit, että astiat. Kaupasta kiireesti kotiin, kauppakassit sisälle ja naapuriin ruokkimaan elukat. Kotiin tyhjentämään ensin kauppakassit, sen jälkeen edelleen koneessa olevat pyykit kuivumaan ja uusi koneellinen pyörimään. Ruuanlaitto ja astianpesukoneen tyhjennys. Tyttö syömään, itse muutama haarukallinen evästä suuhun ja tekemään vieraita varten mansikkakakkua. Astiat taas koneeseen ja pöytien siistiminen. Imuri esiin ja koira pihalle. Tyttö päiväunille ja itse hakemaan kummityttöäni yökylään. Silloin tuntui hetkellisesti siltä, että voisiko joku muukin tässä perheessä tehdä edes joskus jotain???

On meillä oltu myös lomatunnelmissa. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa uimassa, nautittiin kesän ainoaksi ennustetusta hellepäivästä. Tyttö polskutteli vedessä innoissaan ja minäkin uskalsin uida. Vesi oli yllättävän lämmintä ilmoihin nähden. Yhtenä päivänä kävimme myös kotieläinpuistossa. Ihania eläimiä, joita sai syöttää ja pieniä kissanpentuja sai myös pitää sylissä. Neiti tykkäsi kovasti. Joka päivä hän kysyy useaan kertaan, että "Joko tänään mennään sinne VISULANLAHTEEN? Ja laulaa mainoslaulua, Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti, ota suunnaksi Visulahti :) Joten jos tänä kesänä vielä tulee sellainen päivä, ettei sada vettä, niin menemme käymään Visulahdessa. Muuten kesä kuluu uuteen perheenjäseneen, pieneen Saksanpaimenkoira vauvaan tutustuessa <3 Meille ei siis ole todellakaan tulossa enää oikeita vauvoja, eikä kyllä tämän jälkeen karvaisiakaan vauvoja. Mies on kauan haaveillut tästä koirasta ja nyt se sitten asustaa meillä <3

Viikkoon on mahtunut myös paljon, huolta, surua, murhetta, käsittämättömiä vääryyksiä, elämän epäreiluutta. Lähetän ystävälleni tätäkin kautta paljon voimia ja suuren suuren halauksen <3