Ensimmäinen lomaviikko on takana. Vielä ei kyllä ole sitä lomafiilistä ollut, koska koko viikko meni tukilasten kanssa. Viikonloppuna tulivat vielä toisetkin tukilapset, joten hulinaa on riittänyt.

Teimme paljon kaikkea kivaa. Kävimme kaksi kertaa ratsastamassa ja siellä sairaalamuseossa myös. Kävimme myös leikkipuistoissa, pelasimme krokettia ja grillasimme. Eilen kävin pienimmän tukipojan kanssa mökillä toisten lapsien mennessä naapurin tytön syntymäpäiville. 

Itse kävin myös terapiassa lapsien ollessa vanhempieni luona hoidossa. Niin, käytiinhän me tukipoikien ja neitin kanssa myös kaupassa...Siinä nyt ei yleensä ole mitään kertomisen arvoista, mutta tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Lapset jäivät tapansa mukaan leluosastolle minun mennessä ruokapuolelle. Näin ollaan toimittu oikeastaan aina, eikä ongelmia ole ollut. No, nyt ennätin hetken kierrellä ostoksia keräämässä, kun myyjä saavutti minut, lapset mukanaan. Tämä kolmikko oli jostain kummallisesta syystä saanut mitä ihmeellisemmän päähänpiston ja he olivat viskoneet pari hyllyllistä leluja kaupan lattialle. Voi hemmetti! Lelut oli kerätty myyjän avustuksella ja me jatkoimme asian selvittämistä kotona. Mitään järkevää syytä tälle tempaukselle ei luonnollisestikaan löytynyt ja lapset miettivät tempaustaan kukin omassa huoneessa. Keskustellessamme asiasta, selvisi etteivät he ole edes pyytäneet anteeksi hölmöilyjään, joten ajoimme takaisin kyseiseen kauppaan ja jokainen esitti vuorollaan anteeksipyynnön. Kovin olivat lapset hiljaisia ja nöyriä. Luulen ettei tämänkaltaisia tempauksia enää meidän kauppareissuilla nähdä, olivat muksut sen verran hiljaisia ja pahoillaan. Nämä ovat kuitenkin sellaisia ongelmia, joita huomattavasti mieluummin ratkon, kuin isompien poikien tuomia ongelmia. Nämä kai kuuluvat elämään ja joukossa tyhmyys tiivistyy.

Nyt tukilapset ovat lähteneet kotiinsa ja mä oon ihan hirveen väsynyt. Samoin on neiti. Tekisi mieli vaan kaatua sänkyyn ja nukkua vaikka koko ensi viikko. Onneksi kohta on ilta ja saa rueta nukkumaan ilman, että tarvitsee laittaa kelloa soimaan!